
Heinola-Seuralla kevätkokous musiikkiopistossa
Toimintakertomus kertoi seuran monipuolisesta toiminnasta.
Kevätkokousta 29.3.2014 vietettiin Heinolan musiikkiopiston salissa
keskellä kaunista kevätpäivää. Opisto täyttää ja juhlii 30-vuotista
toimintaansa tänä vuonna. Samoin juhlavuottaan viettää 175-vuotias Heinolan kaupunki ja kaupunginmuseo juhlii 50-vuotista historiaansa laajalla barokkinäyttelyllä.
Aluksi kokoonnuttiin musiikkiopiston aulaan nauttimaan Heinola-Seuran
kahvitarjoiluista Heinola-sarvien kera. Iloinen keskustelu kävi
pöydissä: kyseltiin kuulumisia, ihmeteltiin varhaista kevättä ja
odotettiin mielenkiinnolla Kari-Paavo Kokin puheenvuoroa kokouksen jälkeen.
Miten nuorentaa seuran jäsenistöä?
Varsinainen kevätkokous aloitettiin opiston salissa, joka on
osoittautunut hyväksi kokoustilaksi ja on keskellä kaupunkia. Kokouksen
avaussanoissaan seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kertoi tyytyväisyytensä seuran toiminnasta vuonna 2013:
”Meillä
on ollut parisenkymmentä erilaista tilaisuutta tai tapahtumaa. Sen
lisäksi kaikki muu oheistoiminta tapahtumien ohella. Postikorttikirjan
ilmestyminen toi taas uutta värinää kirjamarkkinoille. Uusia kirjoja
viritellään.
Nyt alkanut uusi toimintavuosi on seuran 29.vuosi. Vuoden kuluttua maaliskuussa on meneillään 30-vuotisjuhlien valmistelut.
Heinola-Seura perustettiin toukokuun 30. päivänä 1985. Seura on nuori
kotiseutuyhdistysten joukossa. Maan vanhin yhdistys perustettiin
Lohjalle 1894, 120 vuotta sitten.
120 vuotta
kotiseutuyhdistystoimintaa – se on kunnioitettava saavutus.
Kotiseututyö on todella pitkäjänteistä ja saumatonta työtä sukupolvelta
toiselle. Se on myös työtä, joka ei tunnu aina kiinnostavalta, siitä ei
saada suuria otsikoita. Tällä hetkellä Suomen kotiseutuyhdistyksien
huolena on työn jatkuminen: mistä löytyy vastuunkantajia tulevina
vuosina? Sama huoli on myös Heinolassa.”
Allin päivän tilaisuudessa kaupunginvaltuutettu Nina Varjo oli puheenvuorossaa huolissaan myös samasta asiasta:
”Lukiessani Pekka Rautamaan tiivistelmää Alli Heinämaasta, tuli
mieleen, että mistä saisimme yhtä tarmokkaita henkilöitä
nyky-Heinolaan, jotka omalla uurastuksellaan ja innovatiivisuudellaan
pystyisivät luomaan monipuolisia sosiaalisia, sivistyksellisiä ja
historiaa vaalivia tekoja, ja että ne teot tulisivat vielä kestämään
vuosikymmenien päähän.
Lisäksi mietin, että miten nuoremmat sukupolvet saisivat innostumaan
kotiseutuhistorian vaalimisesta. Vai syntyykö se innostus iän myötä?
Aika näyttää ja nuorten innoittamisesta kotiseututyöhön voisi heittää
haasteen vaikka Heinola-Seurallekin. Tosihan on kuitenkin se, että
mitkään sukupolvet, ilman kotiseututuntemusta, eivät pysty edes
vertailemaan tämän hetken tai tulevaisuudenkaan Heinolaa, tai ylipäänsä
maailmanmenoa. Vertauskuvahan on haettava menneisyydestä, historiasta.”
Puheenjohtaja oli erikoisesti huolissaan siitä, että kaupungissa loppui hienosti alkanut projekti "Juuret ja siivet Heinolasta".
Projektista päätettiin Heinolan kaupunginvaltuuston
130-vuotisjuhlaistunnossa. Projekti oli kohdennettu Heinolan eri
asteisille kouluille Heinola-tiedon lisäämiseksi oppilaiden
keskuudessa. Olisi hyvä tietää jo pienestä pitäen, mistä on kotoisin.
Se varmasti lisäisi kotiseututunnetta myös aikuisiällä.
Silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mauno Kuusela kuvasi
projetia: ”Heinolan kaupunginvaltuuston juhlapäätös Juuret ja Siivet
Heinolasta korostaa kotiseudun merkitystä lapsille ja nuorille. Täällä
on hyvä kasvaa isoksi. Täältä saa hyvät eväät elämän lentoa varten.
Ehkä juhlapäätökseen sisältyi myös lausumaton ajatus siitä, että tänne
on myös hyvä palata maailman toreilta ja turuilta.”
Lopuksi puheenjohtaja kyseli: Mitä se kotiseutu, Minun Heinolani parhaimmillaan on?
"Siitä on hienoja näyttöjä kirjoituskilpailun kirjoituksissa vuodelta
2009. Vuosi oli 170-vuotisjuhlavuosi. Kirjoituskilpailun lisäksi
järjestettiin valokuvaus- ja kotiseutulaulun sanoituskilpailu. Kaikkien
kilpailujen teemana oli ”Minun Heinolani”.
Tutkija Rauno Endén on lupautunut kokoamaan kilpailujen tuloksista uuden kotiseutukirjan "minun Heinolani".
Näytteeksi Peltola luki Leena Kurkon muistelman "Näimme jälleen tähdet".
Sääntömääräisiä asioita kevätkokouksessa
Kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Harri Antinranta.
Kokouksen sihteeriksi Antinranta kutsui seuran sihteerin Sari Volasen.
Kokouksen aikana käsiteltiin vuoden 2013 laaja toimintakertomus ja
hyvään lopputulokseen päätynyt tilikertomus. Molemmat hyväksyttiin
toiminnantarkastajien ehdottamalla tavalla.
Kokouksen aikana heräteltiin kysymys, miten seura voisi kohdentaa
tiedotustaan ja toimintaansa myös nuorille. Nyt seuran jäsenten
keski-ikä on jo korkea ja nuorennusta tarvittaisiin. Heinolan uudet
asukkaat olivat myös toivomuskohteena, heihin pitäisi saada yhteys ja
tarjota heille mahdollisuutta tulla mukaan kotiseututyöhön. Uusien
asukkaiden kotouttamisessa olisi uusi tehtävä. Toivomukset jätettiin
johtokunnan pohdittavaksi.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki esitti kaupungin
kiitokset seuralle ja sen puheenjohtajalle työstä ja erikoisesti siitä,
että seura on monilla tilaisuuksillaan juhlistamassa kaupungin
juhlavuotta.
Heinolan historiasta ja museotoiminnasta
Virallisen kokouksen jälkeen museonjohtaja Kari-Paavo Kokki kertoi
ajatuksiaan Heinolasta ja museotoiminnasta nykyisessä
kotikaupungissaan.

Vuonna 1982 Heinolaan asumaan muuttanut Kari-Paavo Kokki kehotti meitä
kaikkia heinolalaisia muistamaan sen, että olemme osa isompaa
kokonaisuutta. Olemme metropolialueella, ja on hyvä nähdä itsemme
kiinteänä osana isomman alueen toimintaa ja kehitystä; nähdä toisaalta
pienuutemme hyvät puolet ja suuruutemme mahdollisuudet.
Heinolalaisten pitäisi lopettaa turhasta valittaminen. Meillä on täällä
hyvät ja nopeasti tavoitettavat palvelut verrattuna moneen muuhun
kuntaan ja kaupunkiin. Heinola on historiansa aikana selvinnyt isoista
ongelmista, residenssin menetyksestä Reumasairaalan alasajoon asti.
Selviämme varmasti tämänkin kuntarakenteita mullistavan ajan yli kunhan
keskitymme omiin vahvuuksiin ja kehitämme niitä. Heinolalla on valtava
potentiaali metropolialueen vaikutuspiirissä.
Kari-Paavo Kokki on valtavan kiitollinen museotoiminnan aikanaan
aloittaneelle Alli Heinämaalle. Alli Heinämaan muotokuva on
museojohtajan toimiston seinällä ja aika-ajoin hän käy vuoropuhelua
mielessään tuon aikansa merkittävän vaikuttajanaisen kanssa.
Heinolan museoissa saamme nyt kaupungin 175-vuotisjuhlavuonna nähdä
1600-luvun esineistöä ja interiöörejä. Tulossa on myös kirja, jossa
kerrotaan tuon vuosisadan elämästä.
Näyttelyyn on saatu paljon arvokkaita esineitä ja esineitä, jotka ovat
ensi kertaa julkisesti nähtävillä. Näyttelyä ovat rahoittaneet useat
eri yksityiset tahot ja säätiöt. Heinolan museoilla on ystäviä ympäri
Suomen ja löytyy muutama Ruotsinkin puolelta. Näyttely aukeaa 17.
päivänä toukokuuta ja 1600-luvun elämään voi käydä museoissa
tutustumassa syyskuun loppuun saakka.
Kari-Paavo Kokki esitti lopuksi kiitokset myös Heinolan päättäjille,
että hänellä on ollut mahdollisuudet tehdä työtään omalla
ammattitaidollaan ja visioillaan. Yhteistyö Heinola-Seuran kanssa on
ollut myös saumatonta ja tuloksellista. Vuoden alussa järjestettiin
Heinola-Seuran kanssa ensimmäinen juhlavuoden näyttely Lauri ja Seppo
Pihlan valokuvista.
Kokouksen jälkeen keskusteltiin ja kyseltiin Kokilta museoasioita.
Lisäksi valtuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki muisteli omassa
puheenvuorossaan musiikkikoulun ja jäähallin syntyvaiheita. Harri
Antinranta kertoi mielenkiintoisen muistelman WPK-talon flyygelin
hankkimisesta.
Parin vuoden jälkeen Kari-Paavo Kokin tulosta Heinolaan, Heinolan museo
muutti Vanhasta Pappilasta Raatihuoneen taloon vuonna 1984 ja siellä
avattiin varsinainen Heinolan kaupunginmuseo. Heinola oli saanut oman
valtuustotalon ja valtuusto muutti Raatihuoneelta uusiin tiloihin.
Rinnalleen museo sai taidemuseon vuonna 1991. Heinolan museotoimi on
pienen kaupungin ihme ja ylpeys.
Kari-Paavo Kokki on saanut moninaista tunnustusta työstään, ei vain
heinolalaisilta, vaan monilta yhteisöiltä, kansainvälisestikin. Muutama
vuosi sitten hänelle myönnettiin kamarineuvoksen arvonimi.
Heinola-Seuran ja kokousväen kiitokset Kari-Paavo Kokille esitti Toini Laitinen.






Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivun valmistus: Arto Sakari Korpinen

|