iniristiliput liehuivat.
Itään kiirehtinyt lumipyry oli hellittänyt.
Puhdas lumi peitti kaupungin juhlapukuun. Oli juhlan aika.

Ensimmäiset päivän viettäjät kiipesivät vesitorniin jo ennen puoltapäivää kiikaroimaan talvista kaupunkia.
 
Juhlapäivään liittyi myös uusia tapahtumia: Kadonnutta Heinolaa -valokuvanäyttelyn avajaiset, Juuret -runomatinea, Piispan ilta.

Allia aina muistetaan - Allista kaikki alkoi



Kotoinen Vanha Pappila kutsui puolen päivän jälkeen entiseen tapaan vieraita muistelemaan Allia sekä kokemaan kotikaupunki- Heinolan menneitä että kuulemaan mitä kuuluu sille tänään.













Kaunis kahvipöytä entisajan tarjoiluineen oli hyvä alku nimipäiväjuhlille. Tarjoilijoiden kauniit asut vanhoine esiliinoineen sai jokaiselta vieraalta ihailut. Nekin kunnioittivat Allin aikaa.

Kutsujen avauksen yhteydessä sytytettiin kynttilä ja vietettiin muistohetki Heinola-Seuran syntysanojen lausujan, sen entisen puheenjohtajan, kunniajäsenen, Mailis Hännisen muistolle.

"Kotiliesi-lehden heinolalainen päätoimittaja Leeni Peltonen kirjoitti lehden viimeisen numeron pääkirjoituksessa: 'Tuulisina aikoina perinteet antavat turvaa'.

Heinolan kotiseutupäivän yhtenä tarkoituksena on muistuttaa meitä perinteiden merkityksestä ja vaalimisesta. Punaisena lankana päivän ohjelman suunnittelussa on nostaa esille aina vuosittain jotain meille tärkeää ja muistamisen arvoista, Heinolan vahvuuksia.

Kaupunki, jolla ei ole menneisyyttä, ei ole myöskään tulevaisuutta!"
Heinolan oma kotiseutupäivä on saanut sille kuuluvan arvon ja arvostuksen ja kasvanut keskitalven tärkeimmäksi juhlapäiväksi.  Tänä aikana me heinolalaiset tarvitsemme lämpimiä yhdessäolon hetkiä ja kotiseutuun liittyvää yhteisöllisyyttä."

Huilisti Tiina Bragge ja kanttori Eero Kettunen soittivat nimipäivien aikana Heino Kasken ja Armas Maasalon musiikkia.



Heinolan residenssiä kesti 68 vuotta

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 170 vuotta siitä, kun entisen Heinolan residenssin virkamiehet lopulta muuttivat viimeisillä rekikeleillä Mikkeliin, kuten historia kertoo. Muutto oli kestänyt kaikkiaan 12 vuotta. Residenssin rakentaminen sinne piti aloittaa alusta, kuten aikoinaan Heinolassakin.

Museonjohtaja Kari-Paavo Kokki valotti puheenvuorossaan tätä ajankohtaa kaupungin historiassa:

"Kaupunki sai korvaukseksi residenssin siirtymisestä Mikkeliin kaupunkioikeudet vuonna 1839, Tapaninpäivänä. Oikeudet tulivat kuitenkin voimaan vasta sitten, kun residenssin kaikki virkamiehet olivat lopullisesti muuttaneet kaupungista.

Heinola aloitti taipaleensa kauppiaiden, käsityöläisten sekä myöhemmin myös opiskelijoiden kaupunkina, kun seminaari perustettiin. Siihen rinnalle syntyi kylpylä. Valitettavasti kumpaakaan ei enää ole.

Heinolaa ovat koetelleet kaikkina aikoina monet vaikeudet, joista aina on selvitty. Varmasti selvitään tämänkin päivän mittavista ongelmista."

Opettajankoulutus Heinolassa tiensä päässä - mitä tilalle?

Pitkään säästöliekillä toiminut opettajankoulutus seminaarilla on päättynyt tammikuun aikana. Sen rippeistä viritellään nyt Lahteen uutta nousua Educode Oy:n toimesta.

Allin kahveilla luovutettiin kaupunginmuseolle säilytettäväksi seminaarin entisen oppilaskunnan lahjana palkintokaappi lahjakirjoineen vuodelta 1958, joka loppuun asti oli ollut vanhan seminaarirakennuksen seinällä. Lahjakirjan allekirjoittajina olivat viimeisen oppilaskunnan jäsen opettaja Pentti Juurikkala ja kuraattorina toiminut lehtori Pekka Rautamaa.



Luovutuskirjaan liittyi myös tarina kaapin tekijästä, Hugo Raimo Eskelisestä.

Seminaarista tuli kaksoisseminaari vuonna 1953. Eskelinen oli päässyt tuona syksynä ensimmäisten joukossa viisivuotiseen kansakoulupohjaiseen poikkeuskoulutukseen Heinolaan. Sitä ennen hän oli ollut työssä seitsemän vuotta Kangasalan urkutehtaalla. Kun viimeisenä seminaarivuotena piti tehdä näytetyö käsitöissä, hän valmisti urkuharmonin ja siinä rinnalla palkintokaapin.

Palkintokaappi kiinnitettiin juhlasalin tuloaulaan. Loimukoivuiseen kaappiin koottiin kaikki seminaarilaisten palkintopokaalit ja mitalit, joita he olivat saaneet vuosien aikana seminaarien välisissä urheilu- ja henkisissä kilpailuissa. Vanhimmat palkinnot ovat vuodelta 1928 ja uusimmat vuodelta 1971.

Kalevi Peltola soitti Eskeliselle (83 v) Rautalammille tammikuun lopussa 2013 ja kyseli kuulumisia. Eskelinen oli ihmeissään, että häneen otettiin yhteyttä vuonna 1958 seminaarissa tekemänsä palkintokaapin takia.

Kaapin luovuttivat lahjakirjoineen museonjohtaja Kari Paavo Kokille seminaarin entinen oppilas Asko Alho (1958-1962) ja seminaarissa opettajana toiminut Kalevi Peltola (1960-1972).

Heinola uuteen nousuun

Tätä lupaili Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kaupunkineuvos Timo Ihamäki. Hän toi päivään kaupungin tervehdyksen ja kertoi kaupungin haasteista, joita uusilla päättäjillä on edessä.



Aluksi hän kiitti Heinola-Seuraa työstä kaupungin hyväksi. Kotiseutupäivän järjestäminenkin on jäänyt kokonaisuudessaan Heinola-Seuran harteille.

"Päättäjiä puhuttavat kuntauudistusongelmat, terveyskeskusasiat, palvelurakenneuudistus, erilaiset valtiovallan vaatimat selvitykset ja hankkeet. Työttömyyteen etsitään ratkaisuja. Työtä tehdään koko ajan.
Heinolassa monet asiat ovat kunnossa, esimerkiksi terveyskeskus toimii esimerkillisesti. Uskon jatkossa Heinolan nousevan yhteistyöllä ja ponnistuksilla. Vaikeudet ovat voittamista varten. Pitäkäämme kiinni vahvuuksistamme ja hoitakaamme niitä. Uskon Heinolan hyvään tulevaisuuteen, kuten Kari-Paavo Kokkikin edellisessä puheenvuorossa."

Hopeiset ansiomerkit Heinolan maiseman ja arjen tallentajille

Heinola-Seura on vuosittain kotiseutupäivänä palkinnut henkilöitä ansioistaan kotiseututyössä. Aiemmin kotiseututyön ansiomerkin ovat saaneet: Kari-Paavo Kokki ja Asko Alho, Mailis Hänninen, Kaija Multamäki, Maija Kippola ja Toini Laitinen, Esko Aalto ja Pekka Saarinen, Pertti Saleva ja Sirpa Juuti, Olavi Rainio ja Leevi Lyytikäinen.

Tänä vuonna Heinola-Seura oli anonut Suomen Kotiseutuliitolta hopeisia ansiomerkkejä kahdelle Heinolan maiseman ja arjen tallentajalle, valokuvaajille Anja Halla ja Esko Rantanen.

Allin päivän kutsuilla luovutettiin ansiomerkki Esko Rantaselle, Anja Halla sai merkin myöhemmin näyttelynsä avajaisissa. Merkit luovutti seuran varapuheenjohtaja Pekka Saarela.

Anja Halla toimi Itä-Häme-lehden valokuvaajana 35 vuotta (1963-1998) ja kuvasi  samalla Heinolan katoavaa puurakennuskulttuuria. Anja Halla on yksi Suomen ensimmäisistä naisista lehtikuvaajana ja nautti arvostusta tunnetuimpien lehtikuvaajien keskuudessa .

Heinola-Seura ja Heinolan kaupunginmuseo ovat koonneet hänen valokuvistaan valokuvanäyttelyn "Kadonnutta Heinolaa 1965-1985".

Heinola Kameraseura ry täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Anja Halla on seuran perustajajäsen ja kuvannut Heinolaa koko ajan myös kameraseuran riveissä.

Esko Rantanen on valokuvannut yli 50 vuoden ajan syntymäseutuansa Heinolaa; entistä Heinolan maalaiskuntaa ja sittemmin Heinolan kaupunkia. Kuvauskohteina ovat olleet heinolalainen maisema ja sen ihmisten arki. Hänen kuvakokoelmansa  käsittää useita tuhansia kuvia. Suurin osa niistä on dioja. Kuvia yhdistää rakkaus kotiseutuun.

Hänen kuviaan ovat käyttäneet Heinolan entinen maalaiskunta, entinen maaseurakunta, kaupunki, Jyränkölä, Vierumäen urheiluopisto, Reuma, tehdaslaitokset julkaisuissaan jne.

Hän on ollut myös perustamassa Heinolan Kameraseuraa ja osallistunut aktiivisesti sen toimintaan kouluttajana, kilpailujen arvioitsijana ja Heinolan tallentajana.

Esko Rantanen esitti kiitokset saamastaan huomiosta ja kertoi oman valokuvaushistoriansa, joka alkoi vuonna 1958, jolloin hänellä oli käytössä ensimmäinen laatikkokamera.

Juurille Heinolaan

Rovasti Anja Mastosalo on ollut mukana Allin päivän kutsuilla joka kerta. Hän on myös puheenvuoroillaan päättänyt tilaisuudet. Anja-rovasti palasi aikoinaan juurilleen Heinolaan, jossa hän on vaikuttanut 30 vuotta. Tällä kertaa kuultiin hänen ja perheensä mielenkiintoinen elämänkaari Heinolassa. Kynttilänpäivän tekstien pohjalta hän valoi vieraisiin toivoa paremmasta huomisesta ja oli iloinen, että saadaan kokea Allin, Mailiksen ja muiden kotiseututyötä tärkeinä pitävien ystävien yhteisöllisyyttä ja uskoa kotiseutumme hyvään tulevaisuuteen.

Tunnetko Heinolaa?

Heinolan kotiseutupäivään on joka vuosi liittynyt kirjastossa Heinolan Kameraseuran järjestämä kuvakisa Tunnetko Heinolaa? Aikaisempina vuosina tunnistuksiin on tullut oikeita vastauksia runsaasti, viime vuonnakin lähes 10.


 
Tänä vuonna kisan Heinola-näkymien vaikeusastetta oli nostettu. Missään kuvassa ei ollut tarpeeksi selkeää viittausta johonkin tunnettuun paikkaan kaupungissa. Kuvien tunnistus oli useille liian vaikeaa, ja monilta jäi sen takia kisaan osallistumatta.
 
Yhtään oikeaa vastausta ei kisaan tullut. Neljä osallistujaa oli tiennyt viisi kohdetta. Oikeat vastaukset olivat: Ranta- Casino, K-market kattoparkki, Siltasaari, Siltasaari, Kasvimaa Tommolasta ja Tommolankadun rautatien ylittävä silta.

Vaaramaisemista Heinolaan

Taiteilija Kaarina Karjalainen muutti Kontiolahdelta Heinolaan syksyllä 2006. Heinolassa hän avasi ensimmäisen työskentely- ja näyttelytilansa Seminaarin hallintorakennuksen tiloihin, rehtorin entiseen kansliahuoneistoon.  Seminaarin uusien järjestelyjen takia hän on siirtänyt ateljeensa viime vuonna Savontielle, osoitteeseen Savontie 3, 2.krs.



Allin päivänä hän on aina kutsunut yleisesti päivän vieraita tutustumaan uusiin töihinsä. Syksyllä hän järjestää Heinolan taidemuseon tiloissa ensimmäisen näyttelynsä uudessa kotikaupungissaan. Karjalainen kertoo:

"Tuotantoani on hallinnut kaksi pääteemaa, suo vuodesta 1975 lähtien ja metsä 1980 -luvulta saakka. Lukuisissa näyttelyissäni pyrin ottamaan kantaa alkuperäisen suo- ja metsäluonnon puolesta".

"Taiteesta kiinnostuneet, olette aina tervetulleita tutustumaan taiteeseeni ja työskentelyyni aina kun olen paikalla. Muutama askelma toiseen kerrokseen ja olette ateljeessani."

Anja Hallan valokuvanäyttelyn "Kadonnutta Heinolaa" avajaiset kokosi yli sata vierasta kaupunginmuseoon: sukulaisia, ystäviä, entisiä työtovereita, Heinolan kaupunkikuvan muuttumisesta ja tallentamisesta kiinnostuneita.

"Jos kaikki ne rakennukset, joita nyt kuvissa näemme olisi säilytetty, kilpailisi Heinola tällä hetkellä Porvoon kanssa suosiosta. Onneksi on kuitenkin Anjan kuvat ja niiden tunnelmat, joista me heinolalaiset saamme olla ylpeitä, puutalo-Heinola on vielä edes kuvissa läsnä."

"Jokainen uusi näpäys on jo huomispäivän historiaa. Valokuvalla on tärkeä tehtävä paikkakunnan perinteen tallentamisessa ja vaalimisessa.

Suunnitelmallinen ajan ja arjen kuvien dokumentointi olisi mielestäni tärkeää. Kuvattavia kohteita tulisi pohtia myös tulevaisuuden näkökulmasta. Tällainen dokumentointi pitäisi olla kaupungin tehtävä ja järjestämä. Mutta voisiko se olla yksi osa Heinolan kameraseuran työtä, kotiseudun tallentamista tuleville polville? Kysyn vain.

Meillä on suuri ilo tänään Heinolan VI Kotiseutupäivänä siirtää ajan ratasta muutaman vuosikymmenen taaksepäin ja ympärillämme olevien Anja Hallan valokuvien avulla siirtyä kotikaupunkiimme ja sen tunnelmiin ja näkymiin joita ei enää ole, kadonneeseen Heinolaan vuosiin 1965-1985.

Heinola-Seura pyytää luovuttaa Sinulle Anja, kiitoksena ja tunnustuksena tästä näyttelystä, pitkästä ajanjaksosta kotiseutumme Heinolan maiseman ja sen arjen tallentajana, kotiseututekona, Suomen Kotiseutuliiton myöntämän hopeisen ansiomerkin."

Kalevi Peltola lausui myös kiitokset Jorma Judénille, joka oli toiminut näyttelyn näyttelymestarina, kuvien taitavasta uudelleen käsittelystä näyttelykuntoon. Jorma Judénilla itsellään oli pari vuotta sitten Allin päivänä oma näyttely Marraskuun kuvia kirjastossa ja illalla seurakuntakeskuksessa lasimaalauksista Hiljainen sanoma –ilta.

Emeritus-päätoimittaja Erkki Puputti kertoi entisenä työtoverina, millaista oli Itä-Häme-lehden toimituksessa vuosikymmeniä sitten, jolloin kinailtiin huumori silmäkulmassa kuvan vai tekstien paremmuudesta.



Pitkään viivyttiin kuvien äärellä yksin ja yhdessä. Ahkerasti luettiin Maija Kippolan vuonna 1985 Itä-Hämeeseen kirjoittamaa laajaa artikkelia kuvien taustoista.

Näyttely on avoinna maaliskuun alkuun. "Tässä näyttelyssä on pakko käydä!"

Ilman juuria ei voi elää - piispakin kotiseutuasialla

Kotiseutupäivän päätteeksi vietettiin seurakuntakeskuksessa Piispan iltaa. Heinolan seurakunnassa oli alkanut piispantarkastus. Seurakuntaillasta tuli myös päätös moni-ilmeiselle kotiseutupäivälle.



Piispa Seppo Häkkinen arvioi illan alussa paikallisen seurakunnan toimintaa ja elämää tarkastuksen valossa. Hän kertoi myös piispantarkastusten satojen vuosien traditiosta, jonka sisältö säilyi vuoteen 2011 saakka. Sen jälkeen käytännöt ovat muuttuneet, sisällöt ovat ajanmukaistuneet, koska tietoyhteiskunta antaa uusia mahdollisuuksia.



Seurakunta sai piispalta myönteisen arvion monipuolisesta toiminnastaan ja taloutensa hoitamisesta.

Piispantarkastus päättyy Kynttilänpäivänä piispanmessuun ja korjatun siunauskappelin vihkimisjuhlaan.

Lukkarin laulajat esiintyivät illassa useaan kertaan. Raikkaasti laulava ryhmä kertoi uudesta tavasta esittää seurakunnan nuorten veisuja.

Koska illan aiheena oli myös kotiseutu, kertoi piispa omista kokemuksistaan, tuntemuksistaan,  kotiseudun merkityksestä tämän päivän ihmisille.

Seppo Häkkisen ja perheen koti oli Heinolassa vuosina 1987-2009.

"Mitä enemmän maailma on globalisoitunut, sitä tärkeämmäksi on tullut kotiseudun ja paikalliskulttuurin vaaliminen. Ilman juuria ei ihminen voi elää. Tässä tehtävässä Heinola-Seura on tehnyt tärkeää työtä. Mieleeni nousee myös monia kotiseudun hyväksi toimineita niin Heinolan maalaiskunnasta kuin kaupungista.

Nyt jos milloin on tärkeää, että ihminen tuntee kuuluvansa johonkin. Kotiseudun ja paikalliskulttuurin merkitys on siinä, että 'se paikallistaa ihmisen, antaa hänelle paikan'. Tunne siitä, että kuulun johonkin, että minulla on paikka, että olen kotoisin jostakin, on entistä tärkeämpää kansainvälistyvässä ja monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Paikalliskulttuurin vaaliminen sitoo meitä omaan kaupunginosaan, kylään, seurakuntaan, kaupunkiin, kotiseutuun. Se vahvistaa identiteettiämme ja samalla vahvistaa meitä henkisesti. Silloin olemme vahvempia kestämään ulkoisia paineita, kun ne meitä kohtaavat. Silloin olemme myös valmiit kohtaamaan uusia kulttuureita, kun tiedämme, mistä itse tulemme ja missä ovat juuremme."

"Olen iloinen, että seurakunnan piispantarkastus osui tälle päivälle ja näin saimme arvokkaan ja ainutkertaisen lisän päivämme viettoon.
 
Päivällä puhuimme pappilassa Allin päivän kutsuilla Heinolan residenssin virkamiesten muutosta viimeisillä rekikeleillä Mikkeliin keväällä 1843, 170 vuotta sitten. Sinne olemme saatelleet myös piispamme vuonna 2009 Heinolasta vahvistamaan Mikkelin residenssiä.

Koen lisäarvona Heinolalle, että hiippakuntamme piispana on entinen heinolalainen. Sen kokee aina lukiessa piispan kolumneja Itä-Hämeestä. Piispa Häkkinen sai Heinola-mitalin itsenäisyyspäivänä 2011 heinolalaisena vaikuttajana.

Heinolan kotiseutupäivän perimmäisenä tarkoituksena on ollut kohottaa kotiseututyön arvostusta Heinolassa ja työn heinolalaisia perinteitä sekä kiinnittää meidät heinolalaiset yhä kiinteämmin omaan kotikaupunkiimme, Juuret ja siivet Heinolasta.
Tuttu Raamatun kehotus: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne!" on juuri se velvoitus, jonka toteuttamiseen meidät kaikki on kutsuttu ja on Heinola-Seurankin työn päätavoite.

Viime viikolla olin Syrjälän salissa avoimessa kuntalaiskeskustelussa. Sali oli täynnä huolestuneita heinolalaisia. Joukossa oli myös 4-5 vähän aikaa sitten Heinolaan muuttaneita. Heiltä me kanta-asukkaat saimme taas ulkopuolisen ja lohduttavan arvion heidän uudesta kotikaupungistaan:

– On hieno kaupunki, kaikki on lähellä, ystävälliset palvelut pelaavat kaikkialla, on kulttuuriin ja liikuntaan erinomaiset mahdollisuudet ja mitkä maisemat kesällä ja talvella. Emme ole päivääkään  katuneet muuttoa Heinolaan."

  – Oma tausta on kaikille arvokas ja siitä on syytä olla ylpeä. Aivan samalla tavalla meidän tulee olla ylpeitä myös nykyisestä kotiseudustamme. Monella meistä on taipumusta lähisokeuteen - emme aina näe kaikkia kotiseutumme tarjoamia etuja."

Me jokainen kannamme mielessämme myös synnyinseutumme muistoa, jos olemme tänne virran mukana tulleita. Vuonna 2009 Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuonna oli Heinola-Seuran järjestämä kirjoituskilpailu, johon osallistui myös Heinolassa syntynyt, mutta tällä hetkellä Roomassa asuva Leena Kurko.

Hänen kirjoituksensa otsikkona oli Näimme jälleen tähdet. Kirjoituksen loppukappale:

"Heinolan kaupunki kulkee silti edelleen mukanani. Aina kun näen tähtien tuikkivan öisellä taivaalla tai vaikkapa maalattuna luostarin holvikatossa, mieleeni muistuvat kaupungin kirkon kalpean sinistä kattoa täplittävät kultaiset tähdet, sillä tiedän nyt, että elämässä kaikki on vain varhaisten ainutlaatuisten elämysten vaimeaa toistoa. Ikuisesta kaupungista tervehtien Leena Kurko."

Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen