Kaunis ja kesäisen lämmin vapunaaton iltahetki helli Heinolan Maaherranpuistoon saapunutta väkeä. Oli käsillä tärkeä tapahtuma, Uunon lakitus jo kymmenennen kerran.



Uuno Kailaan surullisen lempeä patsas viettää Maaherranpuistossa pitkän talvikauden yksin, vain lokit kavereinaan. Onneksi huhtikuun viimeinen päivä herättää myös Uunon unelmoimaan ja kertomaan:


Heinolan musiikinystävien puhallinorkesteri kajautti alkuun Tommi Suutarisen säveltämän Uunon lakitusfanfaarin Timo Lecklinin johtamana.



Uunon lakitus -perinnettä vaalivan Jyränkökuoron sihteeri Ismo Vihtilä toivotti suuren vierasjoukon tervetulleeksi kunnioittamaan Heinolan omaa runoilijaa ja ottamaan kevättä vastaan sävelellisellä juhlahetkellä.







Ennen Jyränkökuoron esiintymistä sen johtaja Ari Niskanen kertoili tämän kertaisista lauluista Joiku, Piru vie ja Vaaleanpunaista samppanjaa.





Kierrätys on kova sana tämän päivän arjessa. Tällä kertaa kuoron naisille oli sälytetty vastuu sekä lakituksesta että juhlapuheesta.

Perinteisen juhlapuheen Heinolalle piti sopraano Niina Palmunen. Hän muistutti kuulijoita Heinolan kunniakkaasta historiasta ja toivoi, että täällä uskottaisiin kotiseudun hyvään tulevaisuuteen. Lueteltuaan orastavia merkkejä hän haastoi kaikki juhlijat myönteisin mielin mukaan.



Ankkurit ylös -marssi kutsui Uunon lakittajat paikalle. Johanna Hopeasaari nousi tikkaille ja painoi 169-numeroisen valkolakin Uunon kutreille.



Sitten seurasi tilaisuuden toinen huippuhetki, vuoden 2018 Uunon valinta.

Tilaisuuden juontanut Ismo Vihtilä kertoi valinnan perusteista. Uunon tulee olla kultturelli, Heinolaa virkistävä henkilö tai taho, joka on musiikkiin liittyvillä toimillaan tuonut näkyvyyttä ja positiivista pöhinää kaupunkiin.

Valinnan suorittaa Jyränkökuoron johtokunta. Ensimmäinen Uuno oli Jope Ruonansuu vuonna 2009.


Näin Vihtilä paljasti hartaasti odotetun tiedon salaisesta paperistaan. Hyväksynnän taputusten kajahdettua ilmoille Kai Kirik asteli reippaasti paikalle, puki Uuno-paidan päälleen ja otti vastaan kunniakirjansa.





Kauniissa kiitospuheessaan Kirik iloitsi siitä, että on voinut musiikillisesti vaikuttaa moniin ihmisiin niitten kuorojen kautta, joita hän on kahden vuosikymmenen aikana Heinolassa johtanut – kuten Jyränkökuoroa 2002-2008.

Kirik herkistyi kertomaan Taneli Kuusiston Uuno Kailaan runoon säveltämästä laulusta Suomalainen rukous, jota hän johtamansa Heinolan mieslaulajat -kuoron kanssa laulaa vuosittain sankarihaudoilla.

Viron Tartossa syntynyt Kai Kirik kertoi kotiutuneensa Heinolaan tosi hyvin, mutta sydän on silti edelleen Suomenlahden etelärannalla. Musiikinopettajaksi ja kuoronjohtajaksi hän valmistui Tallinnan musiikkiakatemiasta 1984. Suomeen hän muutti 1998.

Kaihoisin mielin jäätiin odottamaan seuraavaa juhlahetkeä - Uunon hengessä:


Kiitos Jyränkökuorolle hienon perinteen aloittamisesta ja vaalimisesta. Uunon lakitus on omalta osaltaan kohottanut hienolla tavalla runoilijan arvostusta Heinolan omana runoilijana.




Uuno Kailas  (1901-1933) syntyi Heinolan maalaiskunnassa, kävi koulunsa Heinolassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1920.

Kailas oli tulenkantajasukupolven merkittävimpiä runoilijoita. Hänen ystävänsä, kaksi vuotta myöhemmin Heinolan keskikoulusta ylioppilaaksi kirjoittanut professori Arvi Kivimaa kirjoitti Kailaasta:

 
Nuorena kuolleen Kailaan monet runot ovat nyt kansallista omaisuutta, ja hänen tuotannostaan ja elämästään on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Monet muistavat lukeneensa Kailaan tunnetuimpia runoja kuten Pallokentällä, Paljain jaloin, Vieras mies, Talo ja Suomalainen rukous, mutta eivät välttämättä muista, kenen kirjoittamia ne ovat.

Uuno Kailaan patsas sijaitsee Heinolan Maaherranpuistossa (jota alunperin nimitettiin Perspektiivipuistoksi). Sen tilasivat kuvanveistäjä Essi Renvallilta Kailaan koulu ja Hämäläinen osakunta sekä kustantaja Werner Söderström Oy, joka lahjoitti sen kaupungille.

Patsas sijoitettiin pallokentän laidalle ja paljastettiin 13.11.1949. Kailaan kanssa Tulenkantajien kirjailijaryhmään kuulunut kansanrunoudentutkija ja runoilija Martti Haavio piti tilaisuudessa juhlapuheen.