Heinolan kotiseutupaiva 2017

Allinpäivä 31.1.2017

Heinola on ansainnut oman päivänsä
Kotiseutupäivää vietettiin
jo kymmenennen kerran

Aaamuaurinko lupasi kotiseutupäivälle aurinkoiset puitteet, kun Suomen sinivalkoiset liput ja kaupungin omat liput nousivat kaupungintalon salkoihin, mutta päivän pidetessä aurinko häipyi pilvien taa, muttei se haitannut alkavaa juhlamieltä.

Juhlapäivän alkua ja historiaa

Keskipäivän aikaan ensimmäiset vieraat kipusivat vesitorniin glögeille ja joulupuukaupungin maiseman ihailuun. Kovasti keväiseltä näytti jo maisema, mutta talvihan on vielä puolitiessään ja jääfestivaalien aikaan maisema voi olla hyvinkin talvinen, todettiin.

Kovasti ovat vaikeita kirjaston Tunnetko Heinolaa -näyttelyn kuvat, tuumasi kuvien äärellä ollut paluumuuttaja, enhän tunnista näistä mitään. On Heinola muuttunut, oliskos tuo sisääntulo vanhan kouluni portilta? Sitä jäi hän pohtimaan.

Heinolan kotiseutupäivä alkoi aikanaan Allinpäivän kahvikutsuina Vanhassa pappilassa, jossa oli sellaista Alli Heinämaan ajan hohtoa ja tunnelmaa. Oli sen aikaiset kahvinisut ja tarjoilijat valkoisissa essuissaan.

Niinhän se alkoi ja jatkui monet vuodet. Pikku hiljaa Allin päivien suosio kasvoi kasvamistaan. Siirryttiin viereiseen seurakuntakeskukseen, jossa oli tilaa ja mahdollisuuksia viettää Heinolan kotiseutupäivää suuremmallakin joukolla.

Tänä vuonna saavutettiin yleisöennätys. Kaikissa päivän juhlakohteissa kävi kotoheinolalaisia ja heidän vieraitaan runsaasti.

Kotiseutujuhla parhaasta päästä

Paljon oli väkeä seurakunsalissakin, ennätysmäärä. Herkullinen kahvipöytä odotti tulijoita. Kotitekoiset leivonnaiset hyvän kahvin kera saivat monta kiitosta. Helsinkiläinenkin vieraskin kyseli paakarin osoitetta, jotta voisi viedä maalta tuliaisia. Kotitekoisia olivat kaikki tälläkin kertaa.

Päivän päätapahtuma Allin päivän kotiseutujuhla

Juhla aloitettiin tutulla Hämäläisten laululla. Laulun jälkeen Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kohotti vielä laulun tunnelmaa kertomalla pientä historiaa laululle.

”Hämäläisten laulu –runon kirjoittaja orimattilainen J.H. Erkko oli seminaaarilaisnuorukainen, kaksikymppinen, kun hän kirjoitti ylistyksensä kotiseudulleen Hämeelle. Kirjoituspäiväkin tiedetään, se oli 5.5.1869.

Kerrotaan, ettei Erkko ollut nähnyt koti-Suomea enempää mitä koulumatkalla Orimattilasta Jyväskylän seminaariin, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta syntyi runo, ylistys kotiseudulleen, laulu jota me täällä Itä-Hämeessäkin laulamme melkein jokaisessa juhlassa. Tähän lauluun liittyy vielä heinolalainenkin osio. Sanoitus on tehty saksalaisen kansansävelmän pohjalle ja sen on sovittanut Martti Hela, käyttäen hyväkseen hämäläistä kansansävelmäaineistoa. Säveltäjä Martti Hela oli Heinolan seminaarin rehtorina 1943-1947.

Maakuntalaulut kuvastavat jokaisen maakunnan luonnon kauneutta ja asukkaiden sitkeyttä ja ahkeruutta. Niissä korostetaan työn tärkeyttä ja maaperän karuutta, mutta silti ylpeyttä omasta Suomen kolkastaan.

Siksi me vietämme myöskin Heinolan kotiseutupäivää, jotta me ainakin kerran vuodessa muistuttaisimme toinen toisillemme, kuinka kauniissa ja viihtyisässä kotikaupungissa me saamme elää ja missä me voimme antaa nuorillemme juuret ja siivet elämään.”

Juhlan avaaja toivotti ennätysyleisön tervetulleeksi juhlaan.

”Olemme aloittamassa Allin päivän viettoa jo kymmenennen kerran, jolla on myöskin suuri arvo. Päivän vietto on saanut vuosien aikana sille kuuluvan arvon ja arvostuksen keskitalven juhlapäivänä Heinolassa.”

Olemme aloittelemassa Suomessa myös tärkeää itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta. Heinola-Seura haluaa olla myös mukana itsenäisyyden juhlavuodessa monin tavoin.

Maaliskuun 12.päivänä järjestämme yhdessä Heinolan Musiikinystävien kanssa Isänmaallisten laulujen tilaisuuden WPK-talossa.

Kevään aikana järjestämme myös Heinolassa vaikuttaneen suurmiehemme
Predentti P.E. Svinhufvudin kunniaksi juhlaillan WPK-talossa.
Juhlaesitelmän pitäjänä on silloin professori Martti Häikiö, jonka kirjoittama juhlakirja Svinhufvudista ilmestyy tänä keväänä. Juhlakirjassa on myös osio, jossa kerrotaan Svinhufvudin Heinolan vuosista.

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Heinola-Seura jakaa vuoden aikana 1000 kappaletta seuran julkaisemaa toista postikorttikirjaa Terveisiä Heinolasta eri yhteyksissä heinolalaisille. Sillä me haluamme muistuttaa ja korostaa heinolalaisille myös kotikaupunkimme merkitystä. Postikorttikirja helppolukuisuudellaan vie lukijansa Heinolan hyvään historiaan.

Toivomme, että kaupunkimme historian tunteminen nostaa kotiseutuhenkeä ja oman kotikaupungin arvostusta. Kirja korostakoon itsenäisyyden juhlavuoden teemaa Yhdessä.

- Suomen Kotiseutuliitto on juuri katsonut tulevaisuuteensa ja pohtinut työ- ja toimintamuotojaan. Liiton uusin strategia Rakkaudesta kotiseutuun vuoteen 2025 toteaa, että Kotiseututyön aatteellinen perusta eli turvallisen hyvän elämän edistäminen paikallisesti ei ole muuttunut ajan kuluessa, mutta kotiseudut ja kotiseututyön muodot ovat sen sijaan jatkuvassa muutoksessa.

Strategian nimi kuvastaa sitä, miten kotiseututyötä tehdään kaupungeissa ja kylissä, suurella tunteella ja rakkaudesta omaa kotiseutua ja asuinympäristöä kohtaan. Rakkaus tunteena on positiivinen voimavara. Liiton arvoihin on nostettu keskeiseksi arvoksi kotiseuturakkaus – avoimuuden, osallisuuden, paikallisuuden ja yhteenkuuluvuuden rinnalle.

Heinola-Seura haluaa omalla toiminnallaan olla vahvistamassa paikallisella tasolla Kotiseutuliiton tulevia tavoitteita. Olimme jopa etuajassa, kun julkaisimme vuonna 2009 postikorttikirjan Rakkaudesta Heinolaan – postikorttien kertomaa. Jo kirjan nimi viestitti tämän kirjan syntymiseen vaikuttaneita tuntemuksia.

Tervehdykset

Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi sivistystoimenjohtaja Pirjo Hepo-oja. Hän oli mukana Allin päivän vieton alkusuunnitelmia tehtäessä vuoden 2008 alussa.

Pirjo Hepo-oja muistutti puheenvuorossaan opettaja Alli Heinämaan merkitystä oman aikansa voimahahmona Heinolassa, joka vaativan työnsä lisäksi teki tarmokkaasti työtä kaupungin eri aloilla. Hän oli kaupunginvaltuustossa, kirkkovaltuustossa, kylpylän johtajana, kaikkinainen sosiaalinen työ oli hänen sydäntään lähellä. Kaiken tämän lisäksi hän keräsi yli kaksituhatta entisaikojen valokuvaa ja erilaista vanhaa aineistoa tulevan museon käyttöön. Hänen unelmansa oli museon saaminen Heinolaan. Tämä unelma toteutui vuonna 1964. Allin aloittama kotiseututyö on korvaamaton. Kotiseutupäivän vietto Allin päivänä on oikeaan osunut.

Seurakunnan tervehdyksen esitti kirkkoherra Simo-Pekka Rantala kiittäen Heinola-Seuraa monipuolisesta työstä ja yhteistyöstä seurakunnan kanssa. Seurakunta on saanut antaa tilat Allin päivän päätapahtumalle ja saanut olla mukana luomassa perinteitä päivän vietolle. Rantala kertoi myös maailmanlaajuisesta uskonpuhdistuksen 500-vuotisesta merkkivuodesta, jota Suomessa vietetään yhteydessä itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin.

Musiikkia

Seuraavaksi esiintyivät Ursula Hynninen, laulu, ja Eero Kettunen, piano. Hynninen aloitti työn Heinolan seurakunnan kanttorina vuoden alussa ja jatkaa näin Kettusen työtä. Hän on myös paluumuuttaja: hänen elämänsä alkutaival liittyi Lusin kouluun, jossa hänen isänsä Jorma Hynninen oli opettajana.

Ursula Hynninen lauloi uudesta virsikirjasta kaksi irlantilaista virttä, joiden sisältö kuvasi hyvin irlantilaisten suurta kiintymystä omaan kotiseutuunsa.

Juhlan puhujavieras

Juhlan vieraaksi oli saapunut Helsinki-Seuran puheenjohtaja Martti Helminen. Puheenvuoronsa aluksi hän kertoi lapsuuden muistojaan Heinolasta, miten he matkatessaan kesäisin Mäntyharjulle pysähtyivät aina Heinolan torille ja Oululaisen kahvilaan. Ja muitakin muistoja oli.

Tietoja Helsinki-Seurasta

”Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I korotti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi 8.4.1812. Tuo päivämäärä on meille tärkeä – samana päivänä vuonna1934 päätettiin perustaa Helsinki-Seura. Helsinki-Seura tarkoitettiin suurelle yleisölle avoimeksi ja toimintaohjelmaltaan laaja-alaiseksi ja herättämään harrastusta Helsinkiin kotipaikkana ja maan pääkaupunkina sekä kaupungin menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Helsinki-Seuran 80 juhlavuoden päättyessä 2014 oli pääkaupungissa 620 715 asukasta. Helsingissä syntyneitä, ns paljasjalkaisia oli heistä 40,9 %. Mutta kaikki ovat helsinkiläisiä. Heidän kaikkien soisi pitävän kaupunkia omanaan ja viihtyvän Helsingissä mahdollisimman hyvin. Tavoitteena on ollut kautta vuosikymmenten herättää helsinkiläisten kiinnostusta kotikaupunkiinsa esitelmätilaisuuksien ja monimuotoisten yleisötapahtumien avulla. Tätä työtä on tehty nyt jo yli 80 vuotta, toimintaa kaupunkilaisten ja oman kaupungin hyväksi – kaupungin josta jokainen voisi olla ylpeä – juhlavuoden teema olikin ”Meidän Helsinki”.

Martti Helminen kertoi värikkäästi seuransa työstä, retkistä, juhlista, vaikuttamisesta Helsingin kaupunkikuvan kehittämiseksi, mutta myöskin kotiseututyön vaikeuksista. Kun on suuri kaupunki, työsarkaa riittää. Helsinki on pääkaupunki, se antaa myös vaateen seuran toiminnan laadulle. Vuosituhannen vaihduttua seuran toiminnassa ovat keskeisesti olleet esillä Helsingin historiaa käsittelevät luentosarjat ja julkaisut sekä Helsingin kaupunkikulttuuriin, rakennussuojeluun ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät kysymykset. Erityistä huolta seura on kantanut Helsingin rantojen ottamisesta rakentamiskäyttöön.

Saksalaisen Engelin vaikutus pääkaupunkimme luomiseen on kiistaton, unohtamatta tietenkään hänen lukuisia muita töitään ympäri maata. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin arvo maallemme ja etenkin meille helsinkiläisille on mittaamaton.

Seuralla on runsas kirjatuotanto, muun muassa seura on julkaissut kirjan C.L. Engel - kirjeet 1813-1840. Viimeisin julkaisu on Aikamatka Mannerheimintiellä 2012.

Helsinki-Seuran aloitteesta on jo yli 50 vuotta vietetty 12.6. kaikkien helsinkiläisten yhteistä Helsinki-päivää, jolloin nautitaan Helsingistä.”

Kiitoksia ja pienoisia paineita

Heinola-Seuran puheenjohtaja kiitti Martti Helmistä kirjalahjoista ja vierailusta ja Helsinki-kuvaa avartavasta esityksestä. Vierailija sai kotiin vietäväksi myös Heinola-Seuran tuotteita.

Kalevi Peltola totesi, että Helmisen esitys loi myös pienoisia paineita oman seuran työlle. Mutta kotiseutuyhdistyksien toiminnat ovat valintoja. Jokaisella paikkakunnalla on omat lähtökohdat ja mahdollisuudet kotiseututyön tavoitteiden toteuttamiselle. Kotiseututyötä pienessä kaupungissa tehdään paljolti tunteella. Se on talkooperäistä, kuitenkin laaja-alaista, sitoutumista, ajan antamista, yhteistyötä eri yhteisöjen kanssa. Se on samalla erittäin palkitsevaa, kun se on yhteisöllistä.

Kotiseututyön ansiomerkit jaossa

Helsinki-puheenvuoron jälkeen seuran puheenjohtaja ja johtokunnan jäsen Pirkko Vartiainen jakoivat tämän vuoden Kotiseutuliiton myöntämät kotiseututyön ansiomerkit.

Vuodesta 2008 Heinola-Seura on jakanut 24 kotiseututyön ansiomitalia.

Ensimmäiseksi ripustettiin Anja Mastosalon kaulaan hopeainen merkki ketjulla.

Anja Mastosalo tunnetaan Heinolassa toimistaan Äiti Camillana, joka kertoo siitä, että kansanomaisena seurakunnan palvelijana hän on palvellut ei vain seurakunnan puitteissa, vaan hän on uskaliaasti toiminut erilaisissa yhdistyksissä ja tehnyt työtänsä tunnetuksi ihmisten arjessa.

Myös Heinola-Seuran toiminta on Anja Mastosalolle on ollut läheistä. Kesällä 2007 hän sai heinolalaisilta kunniakkaan Unikeko-tittelin järjestyksessä 13. Anja Mastosalo on ollut joka kerta Allin päivän pääjuhlassa ja päättänyt puheenvuorollaan juhlan, jota Heinola-Seura erikoisesti arvostaa.

Hopeaisen ansiomerkin sai johtokunnan varapuheenjohtaja Olavi Rainio. Hän on perusheinolalainen, jonka näkee jokaisessa vapaaehtoistapahtumassa. Tällä hetkellä hän on setlementti Jyränkölän vapaaehtoistyöntekijänä. Samalla asenteella hän on toiminut myös Heinola-Seurassa. Hän on seuran johtokunnassa ollut useita kausia. Jatkuvaa esimerkillistä kotiseututyötä Heinolassa.

Olavi Rainio on taitava kokki, siksi hänen tehtäväalueenaan on ollut pari vuosikymmentä seuran Kalamarkkinoiden ruokahuolto. Kymmenenä jouluna Wanhan Ajan Joulun joulupuurojen keittäminen, sekä muissa tapahtumissa muunlaisen tarjoilun organisointi.

Kolmannen hopeisen ansiomerkin sai paluumuuttaja Pekka Rusila. Hän saapui Heinolaan yli kymmenen vuotta sitten. Hän oli kiertänyt SOK:n palveluksessa erilaisissa esimiestehtävissä ympäri Suomea. Tuli Heinolaan mukanaan moninainen määrä kokemuksia ja kehittämisideoita jaettavaksi syntymäkaupungilleen Heinolalle.

Rusila liittyi heti myös Heinola-Seuraan ja on ollut aktiivisesti mukana, myös seuran johtokunnassa ja kirjatoimikunnassa. Hänet on valittu Heinolan unikeoksi vuonna 2008.

Pekka Rusila on rikastuttanut kotikaupunkiaan perustamalla ja laittamalla toiminnat alkuun muun muassa: Heinolan Kaupunkisydän ry, Lähiruokatori-ravintola Heila, Suomen Joulupuukaupunki Heinola, Kansainväliset jääveistokisat, Lasten lumi-jääpuisto, Liukurilaskun MM-kisat, Hiekanveistokisat, Pöllö ja Poppeli –promenadit, Taivaskattoinen Kauppakeskus, Korttelitori, Avoimet kylät, Siltojen Martat ry ja Sepäntähti ry.

Kymmenessä vuodessa Rusilan aktiivinen toiminta Heinolassa on saanut sadat ihmiset toimimaan kotikaupunkinsa hyväksi perustamiensa projektien kautta.

Heinolan maa

Heinolan III kotiseutupäivänä tammikuussa 2010 julistettiin sanoituskilpailu Heinolan kotiseutulaulun saamiseksi heinolalaisiin tilaisuuksiin Hämäläisten laulun rinnalle. Tavoitteena oli saada nykyaikaan sijoittuva teksti, joka sitten sävellettäisiin yhteislauluksi sopivalla melodialla.

Kilpailun parhaaksi runoksi valittiin Tuulikki Ihalaisen runo Heinolan maa. Sävelasun tunnelmalliselle runolle antoi Jari Kovalainen, joka laulatti juhlavieraita jo tutuksi tulleella laululla.

Juhlatilaisuuden päättäminen

Juhlan päätössanat esitti Anja Mastosalo. Hän kiitti Heinola-Seuraa saamastaan huomiosta että myöskin seuraa monipuolisesta toiminnasta. Hän kertoi oman Heinolaantulo-tarinansa ja miten hän on viihtynyt Heinolan järvisessä maisemassa. Puheenvuoronsa lopussa hän kertoi seurakunnan Reformaatiovuoden merkityksestä.

Seuran puheenjohtaja kiitti hienosta juhlasta, runsaasta yleisöstä, hyvistä Helsinki-terveisistä, hyvästä yhteistyöstä vuosinen aikana kaupungin ja seurakunnan kanssa. Allin päivän juhla oli vasta alkua päivälle. Päivät muut tapahtumat odottivat yleisöä tilaisuuksiinsa.

Juhla huipentui koskettavaan lauluesitykseen Täällä Pohjantähden alla, esittäjinä Amanj Amirnia, laulu, ja Sirkka Suomi, harmonikka.

Reilu vuosi sitten saapui Suomeen runsaasti turvapaikanhakijoita heidän lähtömaidensa turvallisuustilanteen heikennyttyä. Yksi saapuneista oli nuori iranilainen mies, Amanj Amirnia. Nyt hän oli päättämässä suomenkielisellä laulullaan Allin päivän juhlaa Heinolan kotiseutupäivänä. ”Ystävät ovat auttaneet minua sopeutumaan ja pyrkimään kohti unelmaani”.

Vaaramaisemista Heinolaan

Kaarina Karjalaisen ateljee oli jälleen avoinna Allin päivän kunniaksi. Kävijöitä oli runsaasti ja taiteilija oli iloinen yleisön suuresta huomiosta.

Taiteilija Kaarina Karjalainen muutti Kontiolahdelta Heinolaan syksyllä 2006. Heinolassa hän avasi ensimmäisen työskentely- ja näyttelytilansa Seminaarin hallintorakennuksen tiloihin. Seminaarin uusien järjestelyjen takia hän on siirtänyt ateljeensa Savontielle, lähemmäksi yleisöään.

”Tuotantoani on hallinnut kaksi pääteemaa, suo vuodesta 1975 lähtien ja metsä 1980-luvulta saakka. Lukuisissa näyttelyissäni pyrin ottamaan kantaa alkuperäisen suo- ja metsäluonnon puolesta. Viime aikoina olen lähestynyt töilläni myös nykyisen kotikaupunkini Heinolan maisemaa.”

Heinolan muinaispukujen esittely

Hyvin suosittu oli jälleen Heinolan muinaispukujen näyttely valtuustosalin ala-aulassa. Orvokki Rosberg esitteli asiantuntemuksellaan mieliaihettaan, muinaispukuja.

Heinolan muinaispukuharrastuneisuuden herääminen 1980-luvulla sai valtakunnallistakin huomiota. Muutamat asiasta innostuneet henkilöt aloittivat pitkäjänteisen suururakan Heinolassa, muinaispukukokoelman valmistamisen. Riitta Lavoniuksen valmistama rekonstruktio Maskun puvusta valmistui 1985 Kalevalan 150-juhlavuoden näyttelyä varten.

Yksi tärkeä tavoite muinaispukujen tutkimisella ja valmistamisella oli kohottaa suomalaista identiteettiä. Muinaispuvut otettiin vastaan valtavalla innostuksella. Niitä alettiin valmistaa jopa kansanopistoissa oppilastöinä.

Heinolassa, Heinolan Kalevalaisten Naisten yhdistyksessä, valmistettiin muinaispuvut esittely- ja opetustarkoitusta varten yhteistyössä Suomen Kansallismuseon tutkijoiden ja eri valmistajien, kuten Wetterhoffin ja Pirtin kehräämön kanssa.

Jälleen todettiin, että Heinolan yksi ylpeys, muinaispukunäyttely, tarvitsisi uuden ja avoimemman sijoituspaikan. Nyt näyttely on varastoituna yleisöltä piilossa valtuustosalin ala-aulaan.

Kadonnutta Heinolaa

Heinolan kaupunginmuseossa avattiin Allin päivän päätteeksi neljäs Kadonnutta Heinolaa -valokuvanäyttely. Tämän kertaisen näyttelyn kuvat oli koottu Pentti Pitkälahden (kuvassa vasemmalla) runsaasta tuotannosta vuosilta 1960-1980.

Avajaisten alussa museonjohtaja Terhi Pietiläinen toivotti runsaan avajaisyleisön tervetulleeksi ja kertoi valokuvan merkityksestä museotyössä.

Varsinaisen avauksen suoritti Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola.

”Heinola-Seuran puolesta toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi taas tähän valokuvan juhlaan. Jo neljännen kerran Allin päivien aikana saamme todeta, että meitä heinolalaisia on hemmoteltu viime vuosina vanhoilla valokuvilla sarjassa Kadonnutta Heinolaa. Iloksemme, taas se jatkuu.

Valokuvalla on tärkeä tehtävä paikkakunnan perinteen tallentamisessa ja vaalimisessa. Valokuva jos mikään on historian säilyttäjä. Se tallentaa ajan ja paikan. Siksi haluamme jakaa vanhat valokuvamuistot Heinolasta näiden näyttelyiden kautta meidän kaikkien nähtäville. Näyttelyt ovat olleet kuvamatkoja kotiseutumme Heinolan menneisiin vuosiin.

Heinolan historian vahvuutena ovat vanhat valokuvat, jotka kertovat siitä, että valokuvaharrastuksella on paikkakunnalla pitkät perinteet. Jo 1950– ja 1970-luvuilla opettaja Alli Heinämaa keräsi Heinolasta ja ympäristöstä yli kaksituhatta vanhaa valokuvaa ja järjesti ne kaupungin arvostetuksi valokuvakokoelmaksi.

Valokuvauksen harrastajia on paikkakunnalla ollut jo 1800-luvun lopulta alkaen. Kun vuonna 2009 ilmestyi Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuonna postikorttikirja Rakkaudesta Heinolaan, sen kokoelman harvinaisuutena oli postikortti vuodelta 1899.

Suunnitelmallinen ajan ja arjen kuvien dokumentointi olisi mielestäni tärkeää. Kuvattavia kohteita tulisi pohtia myös tulevaisuuden näkökulmasta. Tällainen dokumentointi voisi olla kaupungin tehtävä, museon tehtävä, Kameraseuran tehtävä, meidän kaikkien tehtävä.

Nyt esillä oleva uusi näyttely esittelee Heinolassa syntyneen valokuvaaja Pentti Pitkälahden valokuvia vuosilta 1960-1980.

Pitkälahti on Heinolan poikii ja on edennyt harrastelijasta monipuoliseksi valokuvataiteilijaksi.

Kun näin Pentin saavutukset, arvostukset paperilla, olin ihmeissäni. Jotta päästään hyviin tavoitteisiin ja tuollaisiin työn arvostuksiin pitää opiskella ja harjoitella ja kuvata.

Pentti on pitkän linjan kuvausalan ammattilainen, jonka erityisosaaminen on muotokuvaus ja kuvankäsittely.”

Pentti Pitkälahden työhistoriaa

Työura alkoi 1960-luvulla Suomi-Filmillä, missä hän toimi mustavalkoisten elokuvafilmien kehittäjänä. Sieltä hän siirtyi Kurkvaara-Filmille värifilmejä kehittämään, jonka jälkeen graafiseksi kuvaajaksi kuvalaattalaitokseen ja edelleen Yleisradion tv-studio-osastolle valokuvalaborantiksi. Ylestä matka jatkui Mainosvalokuvaamo Poutaselle valokuvalaborantiksi ja kuvaajaksi.

1970-luvun alussa Pitkälahdet muuttivat perheineen Heinolaan ja Pentin työ jatkui ammattilaisena paikallisessa Pihlan valokuvaamossa ja näin Heinola sai lisää valokuvausalan osaamista.

1980 hän osti Lahdesta Valokuvaamo Potretin, josta jäi eläkkeelle 2009 ja yritys siirtyi seuraavalle sukupolvelle.

Tällä hetkellä Pentti tekee kuvankäsittelyä joillekin kollegoilleen sekä ”kaupallista kuvausta valikoiden”. Nyt eläkkeellä hän kuvaa enimmäkseen omia projekteja sekä osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin valokuvanäyttelyihin. Valokuvausansioistaan Pentille on myönnetty moninaisia tunnustuksia että palkintoja sekä Suomessa että ulkomailla.

Lopuksi avaaja esitti kiitokset Heinola-Seuran puolesta illan näyttelystä Pentti Pitkälahdelle, museolle hyvästä yhteistyöstä ja kiitokset myös näyttelyn avajaisiin saapuneille vieraille. Sitten siirryttiin vanhojen valokuvien äärelle ihailemaan ja tunnistamaan jo kadonneita heinolalaisia maisemia ja kaupunkikuvia.

Näyttely on avoinna 19. päivään helmikuuta asti. Näyttelyn kuvat ovat myös Heinola-Seuralla myynnissä.

Kotiseutupäivän päätteeksi

Vuoden 2013 Allin päivänä oli seurakunnassa piispantarkastus. Kunnioitettu hiippakuntamme piispa Seppo Häkkinen järjesti piispantarkastuksen lopuksi Kotiseutuillan seurakuntasalissa. Kotiseutuaiheisen puheensa lopuksi piispa sanoi:

”Paikalliskulttuuri ja kotiseutu hoitavat juuriamme. Elämme maailmassa, jossa erilaiset kulttuurit kohtaavat, elämäntavat yhtenäistyvät, ylikansallinen 'tajuntateollisuus' tunkee joka paikkaan. Tulevaisuuden haasteissa selviää parhaiten se, joka tietää, kuka on ja mistä on lähtöisin. Siksi kotiseudulla ja sen hyväksi tehtävällä työllä on tärkeä merkitys tulevaisuuden kannalta.”

Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen