Allin Päivät kokosi ennätysyleisön
Heinolan kotiseutupäivä luo yhteisöllisyyttä

Kaupungintalon salkoihin oli juhlapäivän kunniaksi vedetty sekä Suomen sinivalkoiset että oman kotikaupungin leijonaliput.



Kotikirkon kellot kutsuivat pyhäaamun messuun, jota vietettiin kotiseutupäivän kunniaksi kansanlaulumessuna.





Kymmenen vuotta sitten syntynyt kansanlauluperinteisiin pohjautuva messu virkisti ja hoiti kirkon täyteistä messuvierasta. Messun luojina ovat aikoinaan olleet runoilija Anna-Mari Kaskinen ja musiikkikouluttaja Kaija Eerola. Messun taustahahmona toimi Heinolassa syntynyt, nykyään Jyväskylässä vaikuttava kanttori Sirpa Silvennoinen/Lampinen.

Kanttori Jukka Tabellin kouluttama musiikkiyhtye ja Lukkarin Laulajat antoivat messulle iloisen menevät raamit. Uudet ja yhtenäiset runoasut saivat kansansävelet elämään, ja sen kuuli juhlakansan ilosta laulaa. Messussa saarnasi Timo Lavoila, liturgina toimii Pia Särkelä.



Messukokemuksen jälkeen kutsui seurakuntasaliin katettu Heinola-Seuran Allin Päivän herkkupöytä nauttimaan kirkkokahvit. Kirkossa koettu messuelämys puhutti joka pöydässä.

- Ensimmäisen kerran olin tällaisessa iloisessa messussa. Toivottavasti kansanlaulumessua ei unohdeta Heinolassa, niin oli siellä hyvä olla, tilitti Anja Nurminen.



Virkistävien kahvien jälkeen alkoi seurakuntasalissa perinteiden mukainen kotiseutujuhla.



Juhlan vieras, Teuvo Salminen, kajautti trumpetillaan ilmoille fanfaarin juhlan alkajaisiksi, ja Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola avasi jo yhdeksännen kerran Allin päivän juhlan.

- Alun pitäen päivän vietolla haluttiin kohottaa kotiseudun ja kotiseututyön arvostusta Heinolassa. Viime vuosien runsas yleisömäärä tilaisuuksissa kertoo siitä, että me heinolalaiset tarvitsemme edes kerran vuodessa tällaista omaa juhlapäivää. Ensi vuonna vietämme kymmenennen kerran tätä juhlapäivää. Silloin on alkanut myös Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi teemalla Yhdessä.

-          Heinola-Seuralla oli viime vuonna 30-vuotisjuhlavuosi, jonka aikana saimme runsaasti uusia jäseniä. Se kertoo siitä, että seura koetaan tärkeäksi muistuttamaan kauniin kotikaupunkimme perinteistä että miten Heinolaa pitäisi vaalia, jotta sen arvo mielissämme säilyisi. Kotiseutu merkitsee paitsi paikkaa myös mielentilaa.

-          Kotiseuturakkaus on voimavara, joka saa toimimaan oman kotiseudun ja yhteisön hyväksi. Perinne antaa näköalan, jonka varassa voimme siirtää tietoja ja taitoja sekä kotiseutuylpeyttä seuraaville sukupolville. Perinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle on ikiaikaista työtä. Mutta mitä enemmän tiedämme juuristamme, sitä syvempi on suhteemme synnyinseutuumme tai tämänhetkiseen koti- ja asuinympäristöömme Seuran jäsenten ja kaupunkilaisten tuki ja arvostus ovat kantaneet seuraa tähän päivään. Tulevaisuudessakin haluamme olla jokaisen heinolalaisen asialla!

Kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Risto Turunen, joka puheenvuorossaan kiitti Heinola-Seuraa Heinolan hyväksi tekemästä työstä. Turunen kertoi omia kokemuksiaan useista eri kotiseuduista. Heinola tämänhetkisenä kotiseutuna on hänelle tärkeä, ja hän haluaa tehdä työtä sen tulevaisuuden hyväksi. Puheensa lopussa Turunen toivotti onnea kylätaloprojektille, joka Heinola-Seuran listalla on tällä hetkellä ykkösenä.



Heinolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuonna 2009 Heinola-Seura ja kaupunki järjestivät runo- ja sanoituskilpailun oman kotiseutulaulun saamiseksi Heinolalle. Parhaaksi runoksi arvioitsijat valitsivat Tuulikki Ihalaisen runon Heinolan maa. Runon puki hetimmiten sävelasuun Jari Kovalainen, joka sen nyt lauloi kitaralla itseään säestäen. Kiitollisten aplodien jälkeen sovittiin, että yleisö saa yhtyä lauluun juhlan loppulauluna.



Esityksestä jäivät mieleen soimaan runon viimeiset säkeet:


Kotiseutupäivän juhlassa on jaettu joka vuosi Suomen Kotiseutuliiton kotiseututyön ansiomerkkejä kotiseututyössä pitkään vaikuttaneille. Ansiomerkkejä on jaettu vuosien kuluessa 19.

Tässä juhlassa ansiomerkit kohdistuivat aluksi kolmeen vuosikymmeniä seuran talkootyössä mukana olleille Leena Alholle, Tuula Palmu-Heikkilälle ja Sirkka-Liisa Peltolalle. Seuran varapuheenjohtaja Olavi Rainio ja sihteeri Sari Volanen jakoivat heille kotiseutuliiton hopeiset kotiseutumerkit hopeaketjuissa.



Seuraavaksi hopeinen ansiomerkki luovutettiin seuran pitkäaikaiselle varapuheenjohtajalle Pekka Saarelalle.



Sitten seurasi juhlan kohokohta, kun seuran puheenjohtaja kertoi:

-          Seuraavaksi minulla ja Heinola-Seuralla on suuri ilo ja kunnia luovuttaa Suomen Kotiseutuliiton myöntämä kotiseututyön kultainen ansiomerkki, heinolalaisten korkeasti arvostamalle Heinola-Seuran kunniajäsenelle, Kari-Paavo Kokille, Heinolan museoimagon kansainväliseen tietoisuuteen nostaneelle ystävällemme.

Yleisö nousi seisaalleen osoittamaan suosiotaan. Pitkään jatkuneiden aplodien jälkeen Kari-Paavo herkistyi kiittämään sekä ansiomerkistä että mieluisasta yhteistyöstä yleisön kanssa. Kiitokset sai myös Heinola-Seura yhteistyön vuosista ja toivomuksen yhteistyön jatkumisesta.



Juhlallisen hetken jälkeen siirryttiin Kadonnutta Heinolaa -ohjelmaosioon. Veikko ja Pekka Grenman ovat pikkupojasta lähtien keränneet kaikkea kotikaupunkiinsa liittyvää aineistoa. Tästä kiitokseksi heille luovutettiin viime vuonna kotiseututyön ansiomerkit.

Yhtenä heidän keräilymuotonaan on ollut kotikaupungin tapahtumien videoiminen. Tästä esimerkkinä juhlayleisö sai vanhan tallenteen mukana poiketa aikoinaan paljon puhuttaneessa vanhassa matkustajakoti Puistolassa ja tutustua sen kodikkaaseen ympäristöön.

Seuraavalla kerralla vanhat elävät kuvat Heinolasta jatkuvat, lupasivat Grenmanin veljekset. Pekka Grenmanin maalaamia kaupunkinäkymiä on esillä Torikahvilan näyttelyssä.



Seuraavaksi juhlan vieraaksi kutsuttu Teuvo Salminen oli puheenjohtajan haastattelussa.



Raumalainen Teuvo Salminen kertoi jo pikkupoikana olleensa Heinolassa isänsä mukana. Silloin hän oli jo tutustunut seminaariin. Vaikka Raumallakin olisi ollut seminaari, Teuvo hakeutui kuitenkin Heinolaan opiskelemaan. Teuvo kertoi vielä, että hänen isänsä oli ollut täällä seminaarin sotilassairaalassa tervehtymässä. Pitkän toipumisen aikana hän oli ostanut kameran ja ikuistanut jo silloin kauniiksi kokemaansa Heinolaa. Isä Salmisen silloisia valokuvia on nähtävissä Heinola-Seuran kotisivujen galleriassa.

Juhlan päätössanat lausui jo yhdeksännen kerran Anja Mastosalo. Oman Heinola-historiansa kautta hän kertoi omasta kotikaupunkisuhteestaan. Heinolan maa -runon loppusäkeissä virtaavassa vedessä hän löysi elämän symboliikkaa. Kynttilänpäivän valon sanomaa hän toivotti sekä juhlassa mukana olleille että kaikille heinolalaisille.

Heinolan maa tuntui aivan tutulle juhlan loppulauluna.

Loppukiitokset messusta ja juhlasta esitti seuran puheenjohtaja. Kotikaupunki Heinola ansaitsee tällaisen päivän. Iso hali kotiseudulle!

---

Juhlapäivä jatkui seuraavaksi valtuustosalin ala-aulan muinaispukunäyttelyssä, joka perinteisesti on ollut avoinna kotiseutupäivänä. Yleensä tämä Suomen laajin muinaispukukokoelma on arkipäivisinkin lukkojen takana.

- Heinolan muinaispukukokoelman veroista näyttelyä ei ole edes kansallismuseossa tai kansallispukukeskuksessa. Kun käräjien pito Heinolassa loppui, valtuustosalin ulko-ovet ovat olleet lukittuina muulloin kuin kokousten aikaan. Hiljainen toivomuksemme, on että vitriineille löytyisi uusi paikka, jonne ihmisillä olisi helpompi pääsy, sanoo näyttelyä esittelevä Orvokki Rosberg.



Monet juhlapäivän viettäjät löysivät kätketyn muinaispukuaarteen.

---

Tervetuloa kuorossa nauramaan! –näyttelyn avajaiset keräsi 168 vierasta kaupunginmuseon saliin, joko nauramaan töille tai tapaamaan ystäväänsä Teuvo Salmista. Näyttelyssä on yli 50 näyttelytyötä tunnetuista suomalaisista, joukossa jokunen Heinolastakin. Lisäksi on työnäytteitä monia kansiollisia. Näyttely on laaja kattaus Teuvo Salmisen pitkästä taiteilijaurasta.

Suurin osa näyttelyvieraista tunsi näyttelyn taiteilijan menneiltä vuosilta Heinolassa vaikuttaneena monipuolisena taiteilijana ja gallerian pitäjänä. Tiet erosivat, kun kaipuu ja työt veivät takaisin syntymäkaupunkiin Raumalle. Näin jäi Teuvo Salmisen kokoinen aukko Heinolan kulttuurielämään.



Museon puolesta Sirpa Juuti toivotti runsaan yleisön tervetulleeksi, jonka jälkeen Kalevi Peltola avasi näyttelyn.

Aluksi hän kertoi mikä tekee kuvasta karikatyyripiirroksen esimerkkinä näyttelyn julisteessa oleva Jorma Uotisen kuva, joka piirros valittiin vuonna 2010 vuoden karikatyyripiirrokseksi. Nähdessään kuvan Jorma Uotinen oli viisaasti sanonut:

”Ei huono!”

- Olen iloinen saadessani avata tämän näyttelyn, siksikin, että Teuvo on Heinolan seminaarin lahjakkaita oppilaita. Teuvo viettää tällä avattavalla näyttelyllään 50-vuotistaiteilijajuhlaansa täällä Heinolassa. Teuvolla oli oma ensimmäinen näyttelynsä Raumalla olleessaan 18-vuotias koulupoika vuonna 1964. Sen ajan lehtiarvioinnissa oli jo ylistyssanoja karikatyyripiirroksista, joita oli mukana jo tässä näyttelyssä.

”Oman lukunsa Teuvo Salminen kuitenkin ansaitsee vallan pistämättömänä karrikatyyrien tekijänä – harvoin Raumalla on ollut tilaisuutta katsella näin naulan kantaan osuneita välähdyksiä...”  Tämä edellä kirjoitettu on jo melkein lopullista arviointia Teuvon taidoista ja tuloksista. Se kaikkein omin oli selvästi näkyvissä ja löytynyt jo ensimmäisessä näyttelyssä.

- Karikatyyrin menestyshissiin Teuvo pääsi, kun hän sai aluksi yhteisnäyttelykutsun Kari Suomalaiselta ja myöhemmin hänet kutsuttiin Kari Suomalaisen seuraajaksi Helsingin Sanomien pääkirjoituspiirtäjäksi vuonna 1998. Tältä näköalapaikalta ja asemasta seurasi monenlaista mahdollisuutta ja ovien avautumista. Ja luulisin myös oman itsetunnon kasvua tuleviin vaativiin tehtäviin.

- Teuvo on oman alansa Suomen ykköstaiteilijoita. Muutama vuosi sitten hän oli perustamassa valtakunnallista järjestöä karikatyyrityylin etujärjestöksi Skarpit ry:n tyylin jatkuvaksi kehittämiseksi Suomessa. Hän on jo kaksi kertaa järjestänyt mm. Suomen koululaisille kilpailun karikatyyripiirroksista. Ensimmäisellä kerralla toiseksi sijoittui myös Heinolan edustaja. Lisää kilpailuja ja näkyvyyttä ja suuria haasteita on tulossa.

- Usein korostetaan sitä, että seminaarin monista oppilaista tuli kuuluisia oopperalaulajia. Haluaisin kyllä totuuden nimessä laajentaa tuota käsitystä: Heistä on tullut kymmenittäin myös muita arvostettuja taiteilijoita, runoilijoita, kirjailijoita, viulisteja, säveltäjiä, teatterivaikuttajia. Suurin joukko lienee menestyneitä kuvataiteilijoita. Heistä yksi on illan taiteilija Teuvo Salminen, monipuolinen kuvataiteilija ja muusikko ynnä muuta. Näillä ajatuksilla avaan näyttelyn.

---

Kirjastossa oli ollut koko edellisen viikon perinteinen Heinolan Kameraseuran keräämä kuvakilpailu teemalla Tunnetko Heinolaa? Tällä kertaa kilpailun kuvat olivat tasoltaan monia innostaneita kilpailuun mukaan, vaikkakin paikat ja kuvakulmat hämmensivät. Sarjan kuudes kuva sai monet miettimään. Vaikka kuvaa oli käsitelty, sen Kummeli-merimerkki antoi kuvalle oikean osoitteen. Oikein vastanneita oli 25.



Jo aamusta alkaen monet kävivät ihailemassa kotikaupunkia vesitornista, kaupungin parhaalta ykköspaikalta. Vaikka talven valta oli jo taittunut ja joulupuukaupungin valojen hehku heikentynyt: ”Kotiseutu Heinola, meille parhain paikka on!”

Vuonna 2017 vietämme Allin päivää tiistaina 31.1. kotiseutupäivän 10-vuotistapahtumana.

---