Millainen oli 1960-luvun Heinola?

Eturivissä vasemmalta Mauno Laakso, Jouko Juurikkala, Erkki Puputti, Harri Antinranta ja Timo Ihamäki.

ysymys herätti mielenkiinnon heinolalaisissa. WPK-talon sali täyttyi innokkaista kuulijoista. Millainen se ennakkoon mainostettu vuosikymmen todella oli, sen todistivat silloin vastuullisilla paikoilla olleet muistelijat.

Uinuva pikkukaupunki lähti yleisellä tasolla vauhdilla käyntiin. Presidentti Urho Kekkosen valtakausi oli sytyttänyt uuden vuosikymmenen suuriin haasteisiin. Kaupunginjohtaja Toivo Mikonsaari taas paikallisella tasolla oli hyvien suhteiden ja tekojen mies. Kaupungissa tapahtui. Kaupunginjohtaja Raimo Salmi astui seuraavaksi kaupunginjohtajan paikalle.

Jotta päästiin hyvään vauhtiin, Asko Alho johdatti kuvin ja tekstein siihen, mitä Suomessa tapahtui, mistä otsikot kertoivat. Nähtiin myös kuvanäkymiä Heinolasta vuosikymmenen ajalta, kipeitäkin kuten viimeisen lättähatun lähtö Heinolasta. Mielikuvat ja muistot heräsivät. Oltiin valmiit leikkaamaan muitakin muistojen siivuja Heinolan eri elämän aloilta.

Melkein kaikki muistelijat olivat vuosikymmenen aikana tänne virran kuljettamina tulleita, nousevan Heinolan uusia vastuunkantajia. Niin myös illan juontaja Kalevi Peltola sai pestin seminaarin harjoituskoulusta syksyllä 1960. Heinolaan oli helppo tulla, mutta täältä on ollut vaikea lähteä.

Puheenvuoron käyttäjistä ensimmäisenä astui muistelemaan entinen kaupungininsinööri Mauno Laakso, joka kiipesi työpaikalleen harjun vesitorniin vuosikymmenen alkaessa. Aikaa Laakso kuvasi yleisesti kuumeisen kasvun vuosikymmeneksi. Oli uusiutumisen, rakentamisen ja kasvun kymmen. Tehtaita rakennettiin; Tampellan fluting-tehdas, Mattisen Teollisuus, Wihurinkosken panimo. Heinolasta tuli teollisuuskaupunki. Puukemia Oy:n alueet ostettiin kaupungille. Väkiluku lisääntyi 30 %, joka aiheutti asumisongelmia. Syntyi Mustikkahaan lähiö. Rakennettiin Vanhainkoti, Niemelän koulu, Heinolan Seudun Ammattikoulu, Heinolan Yhteiskoulu, Heinolan kauppaoppilaitos. Virran ylittänyt silta aiheutti ongelmia ja sai uuden ratkaisun vuonna 1968, kun Jyrängön maantiesillat uusittiin.

Päätoimittaja Erkki Puputti tuli sanomalehti Itä-Hämeeseen jo 1950-luvulla, joten hänen kokemuksensa Heinolasta olivat sieltä asti. Lämmöllä Puputti muisteli sekä kaupungin silloisia virkamiehiä että toimituksen lahjakkaita työtovereita Maija ja Arvo Kippolaa, toimituksen valokuvaajaa Anja Hallaa, joka juoksi kaivureiden edellä kameransa kanssa ja kuvasi vanhaa Heinolaa, ennen kuin maisema muuttui vanhojen rakennuksien kadotessa.

Kaupunkineuvos Timo Ihamäen muistelu Heinolan sairaalan 1960-luvusta oli kuulijoille tärkeä tiedottava puheenvuoro, miten pienellä henkilökunnalla hoidettiin silloin vastuullisesti kaupungin terveystointa yötä päivää. Ihamäen henkilökohtaiset ajatukset omasta kehityksestään lääkärinä hyvien työtovereiden kannustamana oli hyvä oppitunti tämän päivän heinolalaiselle. Vuosikymmenen sairaalavaikuttajiksi Ihamäki nosti Reumasäätiön sairaalan professorit Veikko Laineen ja Kauko Vainion.

Rehtori Harri Antinrannan ajatukset liittyivät erikoisesti yksityisen oppikoulun, Heinolan yhteiskoulun, syntyyn, koulutalon rakentamiseen, koulun toiminnan kehittämiseen ja koulun taloudellisiin kysymyksiin. Kauppaneuvos Yrjö A. Murron osuus sekä oppikoulun että kauppaoppilaitoksen syntyyn olivat tärkeää kouluhistoriaa. Pienillä voimavaroilla hoidettiin silloin kaupungin kansakoulujen hallinnointia: yksi mies yli kahden vuosikymmenen ajan, vieläpä sivutoimisesti, opettaja Kauko Haverinen. Samalla hän oli kesäisin kansakoulun tarkastajana. Oppilaita vuosikymmenellä oli, kansakoulut olivat jopa iltavuorossa.

äyttämön takaseinän kuvana oli illan ajan torinäkymä 1960-luvulta. Seminaarin entinen emäntä Liisa Kujanpää saapui yleisöstä puhujan paikalle ja omalla kertomuksellaan herätti kaupungin keskustan elämään. Silloisena matkailuoppaanakin toiminut Kujanpää kierrätti mielikuvin yleisöä torin ympäristössä; poikettiin Esko Leinosen vaatekaupassa, Mailis Hännisen kahvilassa, Jupen kemikaliossa, Saima Suomisen kirjakaupassa, Hurrin kenkäkaupassa, Järvisen ja Hilangon sähköliikkeessä, Hedmanin neitien alusasuliikkeessä ja monissa muissa. Tuttuja paikkoja kaikki, kaikissa oli tultu käyneeksi. Hyviä muistoja, hienoja liikkeitä kaikki.

Kiirettä piti. Loppuillan muistelijoille jäi liiankin vähän aikaa. Kaksi tuntia ei riittänyt, vähän ylitettiin aikaa.

Henkilömuistelmat ja tarinat ovat tällaisen illan suola. Siitä vastasivat tosi heinolalaiset entinen konttoripäällikkö Esko Aalto ja metsäyrittäjänä tunnettu Jouko Juurikkala. Heidän värikkäästi kertomansa henkilötarinat olivat mielenkiintoista kuultavaa ja koska ne olivat henkilökuvia, ne olivat monille myös aivan uusia ja kiinnostavia.

Koska illassa oli tarkoitus piipahtaa myös sen ajan musiikkitarjontaan ja mahdollisuuksiin, opettaja Toini Laitinen johdatteli Jyränkölän kautta silloisten nuorten mahdollisuuksia lähteä harrastamaan muotiin tullutta nuorten bändimusiikkia. Soittajien joukossa pyöri myös Markku Johansson, josta sitten vuosien myötä tuli valtakunnallisesti tunnettu musiikin ammattilainen.

Muusikko Markku Johanssonilla olikin tämän jälkeen hyvä lähteä kerimään 1960-luvun musiikin mahdollisuuksia Heinolassa. Kansainväliset virtaukset olivat jo silloin esillä nuorten harrastajien keskuudessa. Heinolassa tuettiin silloin musiikkia ja harrastajia moninaisesti. Kaupungin, kansalaisopiston ja musiikinystävien opetuksellinen tuki olivat välttämättömiä, jotta se siemen joka oli kylvetty lähti hyvään kasvuun.

Tapahtumatuottaja Velkki Mykrä kertoikin muistelujen päätteeksi suunnittelun alla olevasta Rock-kirjasta, joka ilmestyy seuraavaksi jouluksi. Kirja kertoo kuvin ja tarinoin miten 1960-luvulla alkanut rautalankaharrastus Heinolassa on vuosikymmenien aikana vaikuttanut valtakunnallisesti tunnettujen yhtyeiden syntyyn. Ilta antoi erinomaisen pohjan siitä, millaisesta kaupunkiympäristöstä bändimusiikki sai siivet kehittymiselleen. Moni kävi kertomassa tilaisuuden jälkeen tärkeitä muistoja kirjaan.

iitos illan muistelijoille, yleisölle! Heinola on muuttunut viidenkymmenen vuoden aikana, ainakin tuon illan muistoja ajatellen. Ilta tarjosi monia aiheita myöhempäänkin keskusteluun. Monilta tahoilta tuli toivomus toiseen tapaamiseen syksyllä, jutut jäivät niin kesken. Heinola-Seura toteuttaa toiveen. Sama teema, uudet muistelijat, yleisönkin muistelut sallitaan.

Kalevi Peltola