Heinola-Seuralla kevätkokous
Toimintakertomus kertoi seuran monipuolisesta toiminnasta
Syrjälän talo
ämänkeväinen Heinola-Seuran kevätkokous pidettiin setlementti Jyränkölän Syrjälän salissa 31. maaliskuuta.
1950-luvulla
seminaarin lehtori Helena Syrjälä lahjoitti Siltakadun varrella olevan
kiinteistönsä Jyränkölän setlementille puutarhoineen ja toivoi talosta
ja sen ympäristöstä kehitettävän "ihmisten puutarhan". Lahjoittajan
mukaan talon salista käytetään nimitystä Syrjälän sali. Heinola-Seura
on usein kokoontunut salissa kotiseutuasioiden merkeissä. Seuran tärkeä
yhteistyötaho on Heinolan kansalaisopisto.
Kun oli nautittu Heinola-sarvien kera päiväkahvit avasi seuran
puheenjohtaja Kalevi Peltola kokouksen tervetulotoivotuksin:
"Heinola-Seuran
toiminta oli vuoden 2011 aikana monipuolista työtä kotiseutumme hyväksi
juurista voimaa imien, mutta aina mielessä myös Heinolan kehittäminen
mieluisaksi ja arvonsa mukaiseksi asuin- ja kotikuntaympäristöksi.
Seuran toiminnan tärkeys on näkynyt ei vain jäsenmäärän kasvuna, vaan siinäkHeinola-sarvien kera päiväkahvitin,
että seuran järjestämät erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat ovat
suosittuja. Vuoden 2011 aikana oli yli 20 yleisötilaisuutta.
Itä-Häme
lehti on pitänyt sivuillaan yllä seuramme nimeä ja toimintaa. Pidän
sitä erittäin tärkeänä. Pahoittelen toisaalta sitä, että hyvä
yhteistyölehtemme Siltojen kaupunki joutui lopettamaan ja näin eräs
vuosikymmenien tärkeä yhteistyölinkki katkesi 2010 vuoden lopussa.
Vuosi
2011 ei taloudellisesti ollut seuralle edellisten vuosien kaltainen,
joka johtui paljolti siitä, ettei meidän uusi postikorttikirjamme
ilmestynyt joulumyyntiin, kuten suunnittelimme. Kirjan toimittaminen on
kuitenkin loppusuoralla ja se ilmestyy lähikuukausina.
Vuosi 2012 on alkanut hyvin. Tammikuun lopun kotiseutupäivä keräsi edellistenHeinola-sarvien kera päiväkahvit
vuosien tapaan runsaasti heinolalaisia yhteen. Allin päivä
järjestettiin viidennen kerran. Päivä on saanut arvonsa mukaisen aseman
juhliemme joukossa. Olavi Rainio ja Leevi Lyytikäinen olivat tämän
vuoden kotiseutupäivän kotiseutumerkkien saajat.Seura
on aloittanut muutama viikko sitten suururakan 30 tunnin mittaisen
Kotikaupunki tutuksi - koulutuksen järjestämisen. Koulutuksen
tavoitteena on tutustuttaa kurssilaiset monipuolisesti Heinolaan, sen
historiaan, luontoon, rakennuksiin, teollisuuteen ja palveluihin,
kulttuuriin ja eri aikojen vaikuttajiin.Heinola-sarvien kera päiväkahvit
Kurssilla on parikymmentä osanottajaa. Kurssi järjestetään yhdeistyönä
Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen, Heinolan Kaupunkisydänyhdistyksen,
Heinolan museotoimen ja kansalaisopistonHeinola-sarvien kera päiväkahvit
kanssa. Kaukotavoitteena olisi saada ryhmästä muutamia keskustan
kotiseutuoppaita erilaisille kävelykierroksille, joita Heinolan
Kaupunkisydänyhdistys tulee järjestämään.
Tällä
viikolla oli WPK-talossa nostalginen ilta, Millainen oli 1960-luvun
Heinola? Sali oli täynnä kiinnostuneita ja totesimme, että sille
tilaisuudelle oli tilaus. Illan aikana pääsimme vasta alkuun
muisteloissa. Yleisön toivomuksesta jatkamme syksyllä teemailtaa tuosta
hyvästä vuosikymmenestä.
Suomessa
käy kiivaana kuntaliitoskeskustelut. Meitä kotiseutuihmisiä ajatuttaa
erikoisesti kotiseutuyhdistysten kohtalo ja niiden asema ja tehtävät
kuntien yhdistyessä. Onneksi väitetään, että vaikka kuntarajat
muuttuvat, kotiseutu säilyy.
Heinolassa
on voimakas tahtotila kaupungin säilyttämiseksi itsenäisenä kuntana.
Kotiseututyötä tehdään aina tunteella. Myös oma kunta on suuresti
tunneasia. Kaikkea ulkopuolelta tulevaa pidetään vähintäänkin
epäilyttävänä ja uudet asiat koetaan enemmän uhkana kuin
mahdollisuutena. Toivottavasti me heinolalaiset löydämme viisaan
ratkaisun. Uusia aikoja kohti olemme kulkemassa myös näissä
kotiseutuasioissa."
evätkokouksen puheenjohtajana toimi Harri Antinranta. Kokoussasioina olivat normaalit kevätkokousasiat, hyväksyttiin muun muassa toimintakertomus ja tilit vuodelta 2011.
Olavi Rainio kertomassa Afrikan-kokemuksiaan takanaan
Helena Syrjälän hymyilevä muotokuva.
Kokouksen jälkeen Olavi Rainio kertoi värikkäästi kuvin ja videoin setlementtimatkoistaan nuorisoryhmien mukana Tansaniaan.
Mielenkiinto Afrikan kasvillisuuteen heräsi Olavi Rainiolle jo hortonomiopiskelujen yhteydessä.
Kun hänelle vuonna 2004 tuli mahdollisuus osallistua setlementtiliiton
nuorten työleiriprojektiin Tansaniaan, hän lähti mukaan. Näihin
työleireihin hän on osallistunut useamman kerran, viimeksi syksyllä
2011.
Esitys kosketteli erikoisesti viime syksyn matkaa. Heinolasta oli
mukana myös palomies Jarmo Valojää. Tämän kertaisen projektin
työtehtävänä oli korjata kyläkoulu korkeassa vuoristossa, jonne ei
ollut edes tietä. Tehtävänä heillä oli kiinnittää rakennuksen
ulkoseinien kivitys uudelleen, rapata luokkien sisäseinät, suoristaa
lattiat, tehdä uudet ikkunapuitteet, sekä laittaa satavuotiaalle
rakennukselle uusi peltikatto.
Koulu tarvitsi myös uudet pulpetit, jotka tehtiin paikallisin voimin
projektin saamilla lahjoitusvaroilla. Yhdessä kyläläisten kanssa he
raivasivat myös koulun pihaan toimivan urheilukentän.
Olavi Rainio kertoi mielenkiintoisesti kylän paikallisista oloista, perheistä, eläimistä, koulun elämästä.
Esitys antoi paljon ajattelemisen aihetta siitä, millaisessa
yltäkylläisyydessä suomalaiset elävät verrattuna Olavi Rainion
matkakohteen asukkaisiin verrattuna. Lasten innostus opiskeluun ja
kouluaan kohtaan oli suuri, vaikka koulussa oli yli tuhat oppilasta ja
opettajia vain 3-4.
Olavi Rainio kertoi myös tulevan matkansa kohteesta ja tarkoituksesta.
Kalevi Peltola
