Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä
HEINOLA-SEURA
Heinolan vaakuna
Etusivu
 
Ajankohtaista
 
Aloitteet
 
Galleria
 
Hakemisto
 
Hallinto
 
Historia
 
Juhlat
 
Julkaisut
 
Linkkisivu
 
Tarinatupa
 
Tietovakka
 
Toiminta
  

Kylvön siunausperinne Lusissa jatkuu




Lusin  kyläyhdistys, koulu ja seurakunta suorittavat Kylvön siunauksen ke 18.toukokuuta klo 10.00 Lusin koulun vieressä olevalla hoivakoti Paavalin pellolla. 

Lusin kyläyhdistys on järjestänyt Kylvön siunauksen yhteistyössä Lusin koulun opettajien ja oppilaiden sekä seurakunnan kanssa jo keväästä 2001 lähtien.

Juhlahetken tarkoituksena on siirtää tätä vanhaa suomalaista perinnettä tuleville sukupolville, siksi  Lusin päiväkotilaiset ja koululaiset ovat aina olleet mukana kokemassa tämän keväisen tapahtuman. Lisäksi koululla viikottain kokoontuva Kyllikki-palvelupäivän osanottajat ovat tuoneet tähän touon siunauksen hyvään hetkeen myös kylän vanhemman väestön. Muukin yleisö on tervetullutta tähän ainutlaatuiseen kylvöhetkeen. Viime keväänä paikalla oli lähes sata henkilöä.
Rovasti Ahti Peltonen on siunannut kylvön joka kerta, niin tapahtuu nytkin. Vanhasta kylvövakasta kylvön ovat aikaisempina vuosina suorittaneet käsin vanhaan malliin vuoroin ”kylän vanhimmat” Veikko Mäkelä ja Aate Marttunen. Sitten kylvövastuu siirtyi nuoremman sukupolven edustajalle Tauno Niemelle. Keväällä 2010 kylvövuoron sai Veijo Sipilä, joka jatkaa tätä vastuullista tehtävää tämänkin kevään kylvön kylväjänä.

Keskiajalta periytyvää tapaa noudattaen ovat maaseudun ihmiset kokoontuneet keväisin kylvöjä aloittaessaan pellon laidalle kylvön siunaukseen papin johdolla. Kylvön yhteydessä rukoiltiin yhteisesti sadon puolesta ja siunattiin touko. Se ei ollut vain kunkin omien peltojen siunausta, vaan yhteinen toimitus, jossa kylän tai pitäjän kaikki pellot siunattiin yhteisesti. Näin on tapahtunut myös Lusin kylvön siunauksessa.

”Vakkasi jälleen kylväjä riemuiten täytä,
 maausko elää vielä, se toisille näytä.
 Siementä kultaista oottavi maa,
 auringonsäteet elämään mullan saa.”

Kalevi Peltola