|
|
|
MARJA MELFSEN JA VUOSIEN VIRTA
Leikkeitä Heinolan historiasta
Heinola-Seuran syyskokouksessa 21.11.2007 pitämässään puheenvuorossa Marja Melfsen luotasi kirjaansa Vuosien virta Heinolan lähihistoriaan liittyvien uutisleikkeiden valossa.
Hän kertasi aluksi Sepänniemen historiaa oman sukunsa tapahtumien kautta. Tehtyjen sukututkimusten ja perimätiedon pohjalta hän arveli, että muinoinen niemellä toiminut seppä saattoi olla äidin kautta hänelle sukua.
Marja Melfsen viittasi puheessaan Heinolassa oleviin muutamiin ikuisuusprojekteihin, jotka aika ajoin pulpahtavat esille ja katoavat sitten vuosikausiksi uutisvirrasta.
Ensimmäinen niistä on kylpyläperinne, josta Pauli Ihamäki kirjoitti kymmenisen vuotta sitten, ja jota turhaan on aika ajoin yritetty elvyttää. Melfsen valaisi äitinsä muistoja kylpyläajalta ennen kansalaissotaa ja Suomen itsenäistymistä. Niiltä ajoilta jolloin venäläiset kylpyvieraat kansoittivat Heinolaa ja toivat mukanaan hillittyä hienostokansan charmia paikallisten ihmisten ihmeteltäväksi.
Heinolan rautatiesillan vihkiäiset 1932 saivat muisteloissa henkilökohtaisen kosketuksen, olihan kertojan Eetu-isä aikoinaan rakentamassa siltaa ja perhe osallistui myös sillan juhlallisiin vihkiäisiin, joita juhlisti läsnäolollaan itse presidentti Svinhufvud. Reilut kolmisenkymmentä vuotta juhlajunan saapumisesta arvokkaine vieraineen Heinolaan sai Eetu Kivistö myös haikeana olla todistamassa viimeisen henkilöjunan lähdön Heinolan asemalta vuonna 1968.
Edelleen viitaten vanhoihin lehtileikkeisiin jotka kertoivat Heinolan työväenyhdistyksen historiasta, Marja Melfsen kertoo äitinsä Mandin olleen innokas teatterinharrastaja ja näytelleen usein naispääosia sen ajan työväen iltamiin liittyneissä näytelmissä.
Hän kertoo myös erään surkuhupaisan tapauksen tunnetun heinolalaisen, ja Mandin nuoruudenystävän, rovasti Pentti Murron lapsuuden kepposesta. Myöhempinä vuosina tuleva ystävyys antoi sentään Mandille tilaisuuden ripittää kirkkoherraa vanhoista synneistä.
Uutisleikkeiden mukaan toinen ikuisuusprojekti, selvitys Supin museotaloista oli tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2005 talousarviokäsittelyyn mennessä. Museotalojen kohtalo lienee edelleen auki, mutta Marja Melfsen muisteli elävästi erään, aikoinaan Jyrängön kylässä sijainneen museotalon vaiheita omakohtaisten kokemustensa pohjalta.
Kolmas ikuisuusprojekti on Melfsenin mukaan Hevossaaren luola-alue. Kaupungin Alkolta vuoden 1998 keväällä ostaman luola-alueen ”käyttöideoita pursuavan selvityksen” kerrottiin myöhemmin samana vuonna olevan valmis. Marja Melfsen ihmetteli esityksessään missä ne kaikki ovat nyt kun lähes kymmenen vuotta on kulunut tuosta ajasta. Hän myös kertoi oman perheensä osuudesta Hevossaaren ratatyömaalla jatkosodan päivinä.
Puistolan säilyttämisestä tai purkamisesta käytiin kiivasta väittelyä tämän vuosisadan puolella. Harva muistaa tai käsittää miten tärkeitä saattoivat lisätienestit olla sodan aikaan jolloin kaikesta oli pulaa, ei vähiten rahasta. Kivistön perheelle vanhimman tyttären kesätyöpaikka Puistolassa toi kipeätä lisätuloa, joilla ostettiin koulua käyville sisaruksille kirjoituspöytä ja onnellisen asiakaskontaktin kautta isosisko sai myös kaivatut mononsa.
Lopuksi Marja Melfsen viittasi muutamalla sanalla Mustikkahaan kaupunginosan olleen äitinsä nuoruuden marjastus- ja samoilumaastoja ja niin ollen oli luontevaa että hän myöhemmin pääsi nimistötoimikunnassa toimiessaan nimeämään näitä hänelle rakkaita kotitanhuitaan.
Kalevi Peltola
|
|
