Vanhat koululaulut kokivat uuden tulemisen
 
Laulava yleisö täytti WPK:n salin ääriä myöten 26.3.2007
 
 
Vanhojen koululaulujen illan suosio yllätti sekä järjestävän Heinola-Seuran että myös runsaan hyvin laulavan yleisön. WPK:n hyväakustinen sali täyttyi ääriään myöten jo paljon ennen illan alkua. Laulajia oli kaikkiaan 140, joten illalle oli tilaus.
 
Ennen lauluillan alkua koululaulukirjanäyttelyyn tuli vieraiden tuomina kolme pöydällistä laulukirjoja. Runsaasta laulukirjojen määrästä jokainen etsi niitä omia tuttuja laulukirjojaan. Monet totesivat, että muut koulukirjat ovat vuosien saatossa hävinneet. Laulukirjoja ei ole raaskinut heittää pois. Ne sisältävät niin paljon kouluajalta muistoja ja tunteita. Näyttelyssä oli melkein kaikki 1900-luvulla painetut ja käytössä olleet laulu- ja säestyskirjat.
 
Kalevi Peltolan juontamaan iltaan kuului kaikkiaan 26 eri aihepiireihin kuuluvaa laulua. Oli kotiin, leikkiin, vuodenaikojen vaihteluun liittyviä lauluja, kansanlauluja, kauniita uskonnollisviritteisiä lauluja. Unohtamatta myöskään isänmaallisia lauluja, kuuluihan lauluilta Suomi 90 juhlavuoden viettoon Heinolassa.
 
Illan esilaulajana toimi taiteilija Leena Calás, uusi heinolalainen. Hän lauloi myös omia suosikkikoululaulujaan ja sanoi illan päätteeksi, että hänet oli lauluillalla otettu heinolalaiseksi. Henri Hersta oli tälläkin kertaa illan innostavana säestäjänä.
 
Kuulimon muodosti entisajan koululaiset, jotka olivat oppineet laulut oikein ja hyvin. He olivat laulaneet Vainion, Halmeen, Paavolan, Parviaisen, Siukosen, Pesosen, Ingmanin laulukirjoista lauluja laidasta laitaan. Ja vielä opetelleet niitä ulkoa. Näin heillä oli yhteinen lauluohjelmisto, joka oli helppo kaivaa mielen sopukoista esille.
 
Turun yliopistossa on tutkittu Laulun mahti -projektissa viime vuosisadan alusta 1950-luvun puoleen väliin koululaulujen kasvattavaa merkitystä kouluissa. Tutkimuksen mukaan kansakoulun laulukirjojen lauluista puolet sisälsi kansalaiskasvatuksellista aineistoa. Suurimmillaan se oli sodan aikana ja pienimmillään 1950- luvulta lähtien. Kansalaiskasvatuksellisista lauluista uskonnollisten laulujen osuus pieneni lähes koko ajan. Isänmaallisten laulujen osuus suureni 1920-1940 luvuilla, mutta supistui 1950- luvulta lähtien. Kotiin ja työhön liittyvissä lauluissa ei ollut selkeää yhtenäistä muutossuuntaa.
 
Tutkittujen laulukirjojen laulujen sanoissa korostui ihanne-kansalaisen ominaisuuksina nöyryys, ahkeruus ja uhrautuva urhoollisuus. Työlaulut kuvasivat pääasiassa maaseudun ammatteja ja elämänmuotoa. Naisen tehtävänä korostui äitiys ja miehen tehtävänä maanviljelys ja isänmaan puolustaminen.
 
Vaikka laulukirjat muuttuvat ja monipuolisesti kansainvälistyvät, moniarvoistuvat, vanhat kestosuosikit pysyvät laulukirjoissa vuosikymmenestä toiseen. Entisaikaan koululaulut loivat ihanteellisuutta ja uskoa nuorille elämään, nyt näitä arvoja myydään muulla tavalla.
 
Vanhat koululaulut elävät kuitenkin renessanssia Heinolassa. Niiden arvoa ei voi kukaan kiistää. Uuden lauluillan odotuksissa.
 
Kalevi Peltola