Jouko Juurikkala: Minun Heinolani - Tapahtumia ja henkilöitä Heinolassa

Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä

Jouko Juurikkala:

Minun Heinolani

Tapahtumia ja henkilöitä Heinolassa

Heinolan silta
Vähän yli sata vuotta sitten johti huonokuntoinen puusilta Jyrängön virran yli. Oli kielletty ajamasta hevosella juoksua sillan yli, ettei sillan kantavat rakenteet vaurioidu.
Kun Kankilan Manu Sysmästä ajoi kiellosta huolimatta kovaa vauhtia hevosellaan sillan yli, niin Jyrängön puoleisessa päässä siltavahti hyppäsi hevosen suupieliin kiinni, pysäytti hevosen ja määräsi: ”Viisikymmentä penniä sakkoa noin jumalattomasta ajosta.” Kankilan Manu kaivoi rahansa esiin ja sanoi: ”Tuossa on sulle markka, minä ajan vielä takaisinkin.”

Tukkilaisten tappelu
Lauhjoella toimi myllärinä Adam Aho, vanttera väkivahva mies. Häntä kutsuttiin myös sahan mylläriksi. Yhtenä yönä oli Voittolan torpassa syntynyt uittomiesten kesken tappelu, emäntä oli päässyt ikkunasta karkuun, meni herättämään myllärin sanoen: ”Tulkaa apuun äkkiä, miehet tappaa siellä toisensa.”

Adam Aho kertoi: ”Minä läksin sinne ja otin matkalla pihlajaisen kangen mukaani, ja kun pääsin Voittolan torpalle, niin yksi mies tuli jo vastaani ja sanoi: minä olen sinun puolellasi. Sanoin sille, että en tarvitse ketään puolelleni ja löin sitä. Menin sitten sisälle torppaan ja annoin porukalle selkään, vedin miehet ulos ja perin niiltä maksun, sanoin, etten tule ilmaiseksi yöllä ketään selkään antamaan. Mutta kun Polkka-Vihtorilla ei ollut rahaa, niin otin siltä viulun pantiksi.”

Kieltolaki Heinolassa
Kieltolain aikana tuli valtion alkoholitarkastaja Heinolan Seurahuoneelle ja tilasi ”varpusen”. Se tarkoitti silloin pientä annosta pirtua. Tunnettiin myös käsite ”kova tee”, missä teen seassa oli pirtua. Saatuaan ”varpusen” tarkastaja meni puhelimeen ja soitti poliisimestari Lätille, että tietääkö poliisimestari, Seurahuoneella myydään pirtua. Poliisimestari sanoi, ettei hän tiedä, mutta minä tulen katsomaan.

Poliisimestari tuli ja kysyi: ”Missä sitä pirtua on?” Alkoholitarkastaja näytti edessään olevaa teekuppia ja sanoi: ”Tuossa.” Lätti otti kupin, haisteli sitä vähän aikaa, ja viimein kaatoi koko kupillisen suuhunsa. Todisteet oli juotu, poliisimestari Lätti ärjäisi alkoholitarkastajalle: ”Ei siinä mitään pirtua ollut, mitäs te tulette tänne rehellisiä ihmisiä syyttämään, ulos kaupungista!”

Laki ja oikeus
Heinolassa toimi pormestarina ja raastuvanoikeuden puheenjohtajana Samuli Wilho Corner, laillisuusmies ja arvostettu henkilö.

Kieltolain aikana syytettiin muuatta miestä raastuvanoikeudessa laittomasta viinan myynnistä. Corner kysyi sitten syytetyltä, että mitä syytetyllä on sanottavana? Mies vastasi, ettei hän osaa tähän mitään sanoa, kun yleinen syyttäjä painaa niin kovasti päälle. Siihen Corner: ”Tämä on vapaa maa, syytetyllä on oikeus puolustautua, niin että myittekö sitä viinaa vai ette?” Mies kielsi myyneensä, johon Corner totesi: ”Sitähän minäkin.”

Syyttäjä riensi silloin ilmoittamaan, että hänellä on todistajiakin. Kun todistajat oli kuultu, määräsi pormestari Corner asianosaiset poistumaan, oikeus jää harkitsemaan päätöstä. Mutta samalla hän määräsi, että syytetyn hattu on tuotava oikeuteen. Kun hattu oli tuotu, pisti Corner siihen kaksikymmentä markkaa, ja käski kummankin oikeusneuvosmiehen laittamaan siihen kympin. Hattu vietiin eteiseen, asianosaiset kutsuttiin sisään, ja Corner luki tuomion laittomasta viinan myynnistä neljäkymmentä markkaa sakkoa.

Laki ja oikeus oli toteutunut!

Hienompaa herrasväkeä
Iloisella 1920-luvulla Heinolassakin oli henkilöitä, jotka halusivat esiintyä hienompina henkilöinä, kuin muut asukkaat. Heinolalaiseen pankkiin oli tullut uusi johtaja, jonka vaimo synnytti pojan. Synnytyksessä avusti silloinen kaupunginlääkäri Pentti Kivinen, joka joutui suorittamaan niin sanotun keisarinleikkauksen. Siihen aikaan sairaalan potilashuoneet olivat suuria, niissä oli useita potilaita ja sairaanhoitajia sekä muuta henkilökuntaa liikkui huoneessa.

Pankinjohtaja tuli vaimoaan katsomaan, ja osoittaakseen yleisön läsnä ollen kuuluvansa hienompaan herrasväkeen, teititteli vaimoaan. Myös rouva teititteli miestään, keskustelu oli siis erittäin korrektia. Lääkäri Kivinen kuunteli sitä aikansa, viimein hän rykäisi ja sanoi: ”Jos minä vanhempana miehenä ja perheen lääkärinä voisin esittää herrasväelle jo lähempää tuttavuutta.”

Ratkaisu on tarpeen
Lokakuun kolmantena päivänä oli Heinolassa perinteiset suuret markkinat. Ihmisiä tuli runsaasti lähiseudulta markkinoille, ja monenlaisia tapahtumia tapahtui.

Poliisit valvoivat järjestystä, ja tulivat kerran siihen tulokseen, että muuan Nestori -niminen isäntämies oli juopotellut liikaa, ja hänet on vietävä putkaan. Niinpä kaksi poliisia otti Nestorin kiinni ja saivatkin hänet poliisiauton luokse, mutta kun Nestori oli vahva mies ja sai kätensä poliisiauton oven kahvoihin kiinni, eivät poliisit enää mahtaneetkaan mitään.

Markkinaväkeä kerääntyi katsomaan tapahtumaa, onnistuvatko poliisit saamaan Nestorin irti auton kahvoista ja autoon, vai kuinka siinä käy. Nestori näki siinä tuoksinnassa yleisön joukossa tutun miehen, ja huusi hänelle: ”Hei naapuri, mitä sinä siinä katselet, nääthän sinä hyvä mies, että joku ratkaisuhan tässäkin on tarpeen, auta joko minua tai poliisia!”

Huonot jäät
Heinolaan kuljettiin paljon vesistöjä pitkin, kesällä veneellä, ja talvella jäällä. Kelirikon aikana kulkeminen oli vaikeampaa ja vaarallista.
Eräänä keväänä huhtikuun lopulla soitti isäntämies Ruotsalaisen takaa isälleni kauppias Kalle Juurikkalalle, ja hänen asiansa oli seuraava: ”Meidän emäntä lähti tänä aamuna Ruotsalaisen jäätä pitkin kaupunkiin. Hän poikkeaa siellä sinunkin kaupassasi. Hänellä on ostoslista mukana. Anna hänelle mitä hän tarvitsee. Mutta voisitko antaa velaksi, minä en uskaltanut antaa muijalle rahaa mukaan, kun noi jäät Ruotsalaisessa ovat nyt niin huonot.”

Hullu mies
Kesäkuussa 1941 suoritettiin liikekannallepano. Jatkosota oli alkamassa, ja joukkoja koottiin Heinolassa seminaarin alueelle. Silloin levisi Heinolaan tieto, että eräs Heinolasta kotoisin oleva mies oli ampunut itsensä Lahdessa Hennalan kasarmilla.
Muuan reserviläinen laahusti pienessä nousuhumalassa Savontietä pitkin, ja hoilasi moneen kertaan kovalla äänellä: ”Hullu mies, ihan hullu, kun meni itsensä ampumaan, olisihan sen kohta toisetkin ampuneet.”

Rehellisiä ihmisiä
Lusin Uotilan talon omistaja Evert Mäkelä oli tunnettu hevosmies. Hänellä oli kilpahevosiakin. Yhtenä aamuna oli suuri joukko mustalaisia pysähtynyt hevosineen Uotilan kohdalle. Evert Mäkelä etsii liiteristään omia hevosvaljaita ja toteaa, että jotain on kadonnut. Hän ei kuitenkaan voinut syyttää mustalaisia valjaiden katoamisesta, koska siitä ei ollut mitään todisteita. Aikansa etsittyään Evert toteaa mustalaisille: ”Kyllä tuo aika on tullut huonoksi, ei taida enää olla muita rehellisiä ihmisiä, kuin te mustalaiset.”

Mustalais-Roope pyörähti silloin ympäri, katsoi Everttiä tiukasti silmiin, raapaisi tukkaansa ja sanoi: ”Hai, hyvä isäntä, ei ne meissäkään enää ole kaikki!”

Mestari ja johtaja
Heinolassa toimi tunnettu Severin Sirenin peltisepänliike, myöhemmin nimellä E.I. Sirenin peltisepänliike. Se oli huomattava työnantaja, ja kun Esko Siren tuli sodasta, ja alkoi johtamaan liikettä, niin häntä puhuteltiin ajan tavan mukaan johtajaksi.

Vanha Severin istui Maneliuksen kahvilassa ja pohti ajan muuttumista. Hän totesi, että poikaakin kutsutaan nyt johtajaksi, mutta kun minä pidin liikettä niin asiakkaat, kun he halusivat esiintyä kohteliaasti, ja työmiehet kun he pyysivät vapaapäivää tai palkankorotusta, niin he puhuttelivat minua mestariksi. Muulloin ne sanoivat: ”Sever perkele!”