Heinola oli satakunta vuotta sitten kylpyläkaupunkina tunnettu Pietaria myöten. Valitettavasti tämä perinne katkesi sotien aikana, eikä kylpylää ole vieläkään kaupunkiin saatu. Sensijaan aivan uusia kylpylöitä on noussut melkein kuin sieniä sateella Etelä-Suomeen ja jopa Oulun korkeudelle. Olen usein ihmetellyt miksi tätä merkittävää perinnettä ei ole saatu elvytettyä. Kaupunginjohtaja kertoi aikanaan Valtuuskunnan kokouksessa, että on perustettu komitea joka tutkii alueellisella pohjalla asiaa. Komitea on kokemukseni perusteella valitettavasti paras tapa haudata koko ajatus byrokratiaan. En ainakaan minä ole kuullut sen jälkeen mitään asian tiimoilta.

Muutamia vuosia sitten kävin läpi melkein kaikki Etelä-Suomen kylpylät omaan lonkkavaivaani apua hakien. Se oli "markkinatutkimus" kantapään kautta tai oikeammin lonkan kautta. Ensimmäinen huomioni oli, että missään näissä, myös hoitolaitoksiksi noteeratuissa kylpylöissä, ei ollut fysiatrian tai reumasairauksien erikoislääkäriä. Tunnetuimmassa - tai ainakin kalleimmassa - kylpylässä minut tutki melko vihreä yleislääkäri, joka tuli paikalle läheisestä kaupungista. Haikossa sentään oli parina päivänä viikossa ortopedian erikoislääkäri paikalla, mutta sain vaivaani pätevän diagnoosin vasta Invalidisäätiön professorin vastaanotolla.

Tämän     omakohtaisen kokemuksen ja Sveitsissä asuinpaikkani perinnerikkaan
kylpyläkeskuksen esimerkin pohjalta uskallan väittää, että Heinolassa jätetään todella ainutlaatuinen mahdollisuus käyttämättä. Heinolassahan on 50-luvun alussa perustettu Reumasairaala, jossa on huippulääkäreitä ja tasokas hoito-osaaminen. Missään tuntemassani suomalaisessa kylpylässä ole mitään vastaavaa asiantuntemusta käytettävissä.

Sveitsiläisessä nykyisessä asuinkunnassani oli  kylpylätoiminta aloitettu samoihin aikoihin kuin Heinolassa. Täällä sitä ei ole koskaan lopetettu, vaan kapasitettia on vuosikymmenien saatossa vain lisätty. Kansainvälinen sairaalaketju panosti joku vuosi sitten valmiina olevaan ortopediseen pienehköön yksityissairaalaan, jossa leikataan vammauteneita, kuluneita ja jopa nivelreuman tuhoamia niveliä sekä asennetaan nivelproteeseja. Mineraalivesi-kylpyläämme laajennetaan parhaillaan potilashotellilla ja lääkärikeskuksella sekä luksusluokan vapaa-ajan asunnoilla.

Vierumäen urheilupistolla rakennetaan aina vain lisää, mutta itse Heinola kärsii kasvun puutteesta. Kyllä Suomestakin siis rahaa ja asiakkaita löytyy, kun on kunnon bisnesidea.

Yhteiskunnan ikärakenteen muuttuessa myös Suomessa yhä enemmän vanhuspainotteiseksi on klinikkamaiselle hyvän diagnostiikka- ja korkeatasoisen hoitokapasiteetin omaavalle kylpylälle sosiaalinen tilaus. Kylpylän tarkoitushan on lievittää sinne hakeutuvan kipuja miellyttävässä ympäristössä asiansa hyvin osaavan henkilökunnan hoivaamana. Vesipuistoja toki täälläkin on, mutta niitä ei edes yritetä markkinoida kylpylöinä kuten Suomessa. Laadusta maksetaan ja suurin osa kylpylöihin hakeutuvista pystyy myös maksamaan saamansa palvelun.

Reuma taistelee suomalaisen sairaanhoitosysteemin kiusaamana potilaista. Asiantila tuntuu suorastaan käsittämättömältä, kun tietää mitkä loistavat mahdollisuudet sillä olisi toimia koko Suomen reumasairauksien- ja erikois –ortopedian osaamiskeskuksena. Miksi neurokirurgiaa ja kardiokirurgiaa keskitetään muutamiin keskussairaaloihin mutta nivelkorjauksia ja reumaterapiaa tehdään aluesairaalatasolla aivan kuin se ei vaatisi mitään erikoisosaamista.



                                                            2.


Uskon Reumasairaalan ja lääketieteellisesti korketasoisen kylpylän tukevan toinen toisiaan. Ajatus korkean lääketieteellisen tason ja pehmeämmän kylpyluontoisen fysioterapian yhdistäminen Heinolassa on mielekäs symbioosi. Reumasairaalan lääkärit voisivat hyvin toimia kylpylälääkäreinä oman toimensa ohessa ja käyttää sairaalan erinomaisia diagnostiikkamahdollisuuksia hyväkseen hoidon määrittelyssä. Esimerkiksi fysikaalinen erikoishoito, kuten kylmähuoneterapia, voitaisiin toteuttaa Reumasairaalan puitteissa. Mahdollisuuksia on muitakin kun vain toimeen tartutaan.

Heinola tarvitsee innovaatioita ja yrittämisen rohkeutta, muuten se tulee kuihtumaan eläkeläisten ja kesäasukkaiden kaupungiksi. Nykyisellä kotiseudullani klinikka ja kylpylä generoivat satoja korkepalkkaisia työpaikkoja hotellibisneksen ohella. Ei edes nykyisen talouskriisin aikana ketään ole tarvinut ohjata työttömyyskortistoon. Pankeissa ja teollisuudessa sensijaan on Svetsissäkin väkeä vähennetty viimeisen vuoden aikana merkittävästi.

Kuten jo mainitsin, yhteiskunnan ikärakenne muuttuu korkean elintason maissa huimalla vauhdilla eläkeläis-painotteiseksi ja iän mukana liikkuminen vaikeutuu ja nivelet kuluvat. Reuma ilmoittaa syksyn tulosta eikä selkäkivutkaan iän mukana ainakaan vähene. Lääkehoidon sivuvaikutukset tuntee jokainen, joka on kipupillereitä pitkään joutunut syömään. Vesi ja fysioterapia sensijaan innostavat omaa immuunisysteemiä taisteluun vaivoja vastaan. Kun se tapahtuu osaavien ohjauksessa ja mielyttävässä ympäristössä, on menestys taattu.

Miettikää Reuman ja Kaupungin päättäjät toki asiaa täysin ennakkoluulottomasti. En halua esiintyä minään Besserwisserinä mutta nämä ajatukseni eivät ole syntyneet vain kirjoituskilpailua varten. Ehkä vielä joskus minäkin pääsen Heinolan upouuteen kylpylään lomaviikkoa viettämään.

---

Heinolan Reumasairaalan toiminta päättyi 2010, vain vuosi kirjoituskilpailun jälkeen.