Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä
HEINOLA-SEURA
Heinolan vaakuna
Etusivu
 
Ajankohtaista
 
Aloitteet
 
Galleria
 
Hakemisto
 
Hallinto
 
Historia
 
Juhlat
 
Julkaisut
 
Linkkisivu
 
Tarinatupa
 
Tietovakka
 
Toiminta
  
Paikallisen murteen ilta
toivelistalle kevätkokouksessa

Seppo Ojala antoi kokouksessa erinomaisen näytteen Heinolan murteesta.

Heinola-Seura piti kevätkokouksensa 29. maaliskuuta 2009 musiikkiopiston salissa.

Kokouspaikan valintaan oli kaksi syytä: musiikkiopisto viettää tämän lukuvuoden aikana 25-vuotistoimintavuottaan, ja Heinola sai naisseminaarinsa 110 vuotta sitten senaatin päätöksellä 19.4.1899. Seminaari aloitti toimintansa samana syksynä nykyisen musiikkiopiston salissa.

Kevätkokous alkoi juhlallisesti, kun musiikkiopiston nuoret tarjosivat musiikkituokion kokousvieraille.

Heinola-Seura lahjoitti musiikkiesitysten jälkeen stipendin onnitteluna musiikkiopiston soitinrahastoon. 

Luovutuksen jälkeen seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kertoi musiikkikoulun tulosta Heinolaan ja miten Heinola-Seura oli ensimmäisenä aloitteellaan ottanut kantaa seminaarin entisen harjoituskoulun saneeraamiseksi musiikkikoulun käyttöön: "Harjoituskoulun kortteli on jo useaan kertaan todettu Heinolassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi miljööksi rakennuksineen ja pihapiireineen. Musiikkikoulu odottaa valmiine piirustuksineen korjaustyön aloittamista.”

Peltola kertoi myös soitinopetuksesta Heinolassa ennen musiikkikoulua, musiikkikoulun syntyvaiheista, harjoituskoulun saneeraamisesta koulun opetustiloiksi ja musiikkiopiston laajenemisesta 400 oppilaan oppilaitokseksi, jossa on oppilaita myös Sysmästä ja Iitistä.

Varsinaisen kevätkokouksen puheenjohtajana toimi Asko Alho ja sihteerinä Kalevi Peltola. Kokouksen aikana käytiin läpi kevätkokousasiat, joista tärkeimpinä olivat vuoden 2008 tilit ja toimintakertomus. Molemmat hyväksyttiin kiitoksin.

Seuran talous on pysynyt vakaalla pohjalla jäsenmaksutuloista, kirjojen myynnistä ja erilaisten tapahtumien myyntiaktiviteeteistä saaduilla tuloilla. Jouluksi ilmestynyt seuran kolmas kotiseutukirja Heinolan kyliltä ja kaduilta on ollut vuoden tärkein saavutus. Sen joulumyynti kartutti huomattavasti seuran toimintamäärärahoja.

Seuran monipuolinen toimintakertomus kertoi yli 20 toiminta-aktiviteetista, joita seura oli ollut järjestämässä. Heinolan I Kotiseutupäivän vieton aloittaminen oli seuralle tärkeä saavutus. Ensimmäinen Wanhan Ajan Joulu -tapahtuma saavutti suuren suosion ja oli uusi löytö heinolalaiseen joulun alun viettoon.

Seuran aloitteellisuus oli myös vuoden aikana näkyvää mm. erilaisin aloittein. Seuran kotisivut internetissä ovat olleet selkeydellään ja ajankohtaisuudellaan suositut tiedon lähteet heinolalaisille sekä lisänneet myönteisyydellään Heinolan imagoa ulkopaikkakuntalaisille. Kävijöiden määrä seuran sivuilla on kasvanut koko ajan. Sivujen toimittamisesta ovat vastanneet seuran puheenjohtaja ja Arto Sakari Korpinen.

Toimintakertomuksessa annettiin myös kiitosta paikallisille lehdille, jotka ovat antaneet runsaasti palstatilaa seuran tapahtumien ennakko- ja jälkikirjoituksille.

Muiden asioiden aikana ehdotettiin, että seura järjestäisi murreillan, jossa esiteltäisiin paikallista Heinolan seudun murretta näyttein. Johtokunta lupasi suunnitella tilaisuutta, jos vain löydetään siihen murteen osaajia.

Varsinaisen kevätkokouksen jälkeen Kalevi Peltola kertoi Heinolan naisseminaarin saamisesta 110 vuotta sitten Heinolaan ja luki lehtori Helena Syrjälän 60 vuoden takaisen kirjoituksen seminaarin tulosta ja silloisista Heinolan olosuhteista. Puheenvuorossa puututtiin myös seminaarin loppumisen jälkeisiin tapahtumiin seminaariympäristössä ja mihin on tultu.

Helena Syrjälän mielenkiintoinen kirjoitus aiheutti vilkasta keskustelua. Erikoisesti keskusteltiin seminaarin tulon aikaisesta ruotsinkielen asemasta Heinolassa. Seminaarin tulon vuosikymmenen alussa oli vielä kielipoliittisia ongelmia. Arto Sakari Korpinen kertoi Oskar Merikannon kesällä 1894 WPK:n talossa pitämästä konsertista, josta olivat jääneet pois ruotsinkieliset. Syrjälän mukaan kieliongelmat eivät olleet seminaarin tulon aikaan enää suuremmin esillä.     

Kalevi Peltola